Albania 2024, Durres & Kavaje

Pari ensimmäistä päivää tuli vietettyä melko rauhallisissa merkeissä Durresin rivieralla hotelli Ylli Detitissä ja paikalla olo jo riitti.

Siellä Durresin kaupunki häämöttää.

Lauantaina 22.6.24 söimme aamupalat ja kävimme allasuinneilla. Sen jälkeen olimme valmiit lähtemään +39 asteen helteessä, ilmastoidulla autolla, kohti Durresin keskustaa.

Saimme automme maksulliselle parkkipaikalle 5€:n hintaan. Sillä sai pysäköidä koko päivän. 

Ensimmäisenä tepastelimme kohti rantaa ja Sfinksi -nimistä paikkaa, joka on ilmeisen suosittu mm. hääparien kuvaamispaikkana. Vieressä tönötti yksinäinen kalastaja jo ties kuinka monetta vuotta.

Taustalla näkyy Sfinksi.

Yksinäinen kalastaja.

Päätimme katsoa fb:n Albania ryhmän vinkkien perusteella pari paikkaa, mutta sitä ennen pysähdyimme leipomossa cappuccinolla ja jäätelöillä. Jäätelöpallot olivat alle euron ja cappuccino ei juuri enempää.

Leipomon herkkuja.

Halvat herkut.

Matkalla piipahdimme laukkukaupassa ja kuinka ollakaan löysin itselleni upean laukun!

Ja laukun lisäksi myös korvikset!

Suuntasimme kohti amfiteatteria. Lippujen hinnat eivät päätä pakottaneet. Nuorin pääsi ilmaiseksi, isommalta lapseltamme sisäänpääsy maksoi 90snt ja meiltä aikuisilta 3€. 

Kaunis katu amfiteatterin luo.

Historian siipien havinaa.

Paikoin amfiteatteri kärsi kosteudesta.

Jotain seisoi vielä tukevasti pystyssä.

Osittain kiviaines on jo rapistunut.

Satuimme saapumaan hyvissä ajoin nimittäin, kohta peräämme paikkaan tuli iso turistiryhmä.

Paikka ei vetänyt vertojaan Colosseumille, mutta vaikuttava se joka tapauksessa oli. Amfiteatteri on ollut hautautuneena maa-aineksen alle ja vasta viime vuosien aikana sitä on kaivettu esiin.

Kellarikerroksessa oli jonkin sortin kappeli tai kirkko. Alhaalla oli paljon viileämpää kuin ulkona. Yksi kulkukoira siellä tavattiin viilennystä hakemassa, tuskin hengellistä antia saamassa.

Kirkko tai kappeli. Maalauksia/mosaikkiseinää vielä jäljellä.

Vuosia ja vuosia sitten ikkunoista on näkynyt ihan eri maisemat.

Amfiteatterilta suuntasimme Venetsialaiselle tornille, jota tyydyimme ihailemaan ulkoa käsin.

Venetsialainen torni, jonka ympärillä on Durresin linnan muinaiset muurit.

Linnoitustorni rakennettiin aikanaan sataman suojaamiseksi.

Kuumuus uuvutti niin, että tilasimme korkean rakennuksen hissin ja matkasimme sillä Rooftop XV:n korkeuksiin oluille ja jäätelölle (1460lek). Maisemat hissistä ja korkealta 15:sta kerroksesta olivat upeat. Skriiniä viriteltiin tuollakin, taisi olla peli-ilta tiedossa.

Matkalla korkeuksiin.

Maisemat alas.

Olutta ja jäätelöä.

Piipahdimme shoppailemassa kahdessa eri ostoskeskuksessa. Tarjolla olisi ollut mm. Jysk, mutta sen jätimme väliin. Mietimme millainen Jyskin iskulause tuolla olikaan "Skandinavian sleeping and living" ei oikein sopinut kuvaan.. 

Jumbossa kävimme, Jyskissä ei.

Jumbo oli täälläkin, joten pikkukrääsää kävimme katsomassa. Vaatteita ei tuolla Jumbossa ollut myynnissä kuten Kreikassa ja Espanjassa on ollut. LC Waikiki veti tyttäret vaateostoksille, mutta vain yhdet paidat heille sieltä mukaan lähti.

Matkalla autolle piipahtelimme turistikaupoissa ja söimme kadun pikaruokalassa nimeltä Pashai. Annoksemme maksoivat 2370lek. 

Turistikauppojen lomassa söimme pikaruokaa Pashaissa.

Näkymä kauppoihin.

Durresin yliopisto.

Hotellilla kävimme iltauinnilla meressä, koska allas oli jo kiinni.

Ilta laskeutuu.

Illan päälle kävimme isännän kanssa kaksin katsomassa Belgian ja Romanian peliä Baloo2 -ravintolassa. Joimme oluet ja söimme liha byrekin hintaan 820lek. Byrek oli vähän mautonta, mutta päätimme maistaa jotain toista makua toisena päivänä.

Lihabyrek.

Samaan aikaan hotellilla nuorin tytär koki kammostuttavia hetkiä istuessaan yksin hämärässä partsilla. Hänen olkapäälleen oli tupsahtanut katosta tarantella. Vaistomaisesti hän oli huitaissut sen pois kädellään, saaden pieniä karvatikkuja käteensä! Muutama päivä meni ennenkö hänet saatiin suostumaan parvelleelle uudelleen.

Sunnuntaina 23.6.24. menimme taas aamupalojen jälkeen uimaan. Mittari näytti heti aamusta +38astetta. Rannassa pedit olivat melko täynnä ja mekin saimme paikkamme vähän kauempaa. Otamme joka kerta reissulle mukaamme vanhan lakanan, jota käytämme rannassa makuualustana. Lakanan saa sitten reissuun jättää. Nyt se oli tarpeen ja isäntä pötkötti varjossa sillä. Tyttäret polskivat uimapatjalla, jonka Jumbosta olimme ostaneet. 

Auringon ja uimisen lomassa joimme oluet ja cocikset sekä haimme viereisestä raflasta gyrokset jokaiselle (300lek kappale).

Gyros, olipas se hyvää!

Iltapäivään kuului pienet päiväunet sekä isännällä hiukan töiden tekoa. Eipä hän pääse enää yrittäjänä koskaan kokonaan lomalle.

Illansuussa lähdimme autolla kohti Kavajen -kylää. Ruuhkat teillä olivat melkoiset ja poliiseja oli tutkaamassa nopeuksia. Yhdet vilkkuvalot takanamme säikäyttivät meitäkin, mutta ohi poliisi vain pyrki.

Halusimme mennä kauemmas ja tällä kertaa nimenomaan syömään. Kavaje oli kaunis paikka. Keskiössä oli moskeija sekä iso suihkulähde. Kävelimme pääkatua eteenpäin nähden mm. Citymarketin :) ja monen monta baaria missä jalkapalloa seurattiin. Jalkapallo oli Albaniassa kaikeasta päätellen arvostettu laji. Muita turisteja emme Kavajessa nähneet.

Moskeija.

Suihkulähde.

Citymarket!

Pysähdyimme paikkaan nimeltä Grill House ja päätimme syödä siellä. Meidät suljettiin ilmastoituun takaosaan ja olimme ainoat asiakkaat. Paikka oli kyllä hieno, mutta hyvää ei ollut muuta kuin minun olueni. Isäntä ja minä söimme lihaa. Minä possun ribsejä, isäntä lampaan. Toinen tytär otti vain ranskalaiset ja toinen kananfilettä. Ranskalaiset olivat osin kylmiä ja lihat mautonta ja sitkeää. Saimme toki hunajamelonia jälkkäriksi, että plussa sille, mutta tippiä paikka ei ansainnut. Lysti maksoi 3620lek.

Tänne takahuoneeseen meidät ohjattiin.

No joo, leipä oli myös ok.

Ribsit, ei jatkoon!

Kävelimme autolle ja ajoimme hotellille, jossa olikin syntymäpäiväbileet menossa. Altailla oli melkoinen meno, mutta se loppui puoleen yöhön mennessä. 

Öinen bilekuva.

P.S. Hauska setä teki hotellissammme (Ylli Detit) ilta/yöpainotteista työtä. Hän mm. opasti parkkeeraamisessa, mutta isäntä ei kyllä hänen viittelöinnistään mitään ymmärtänyt. Monsesti hotellille saavuttuamme, hän nukkui jossain nojaillen ja säpsähti hereille mukamas jotain tärkeää tehden. Hauskaa hupia meille turisteille! 

Matka jatkuu seuraavassa osassa... 

Albania 2024

 

Näkymä hotellimme Ylli Detit parvekkeelta Durresin keskustaan päin.

Nykyään on helppo lähteä matkaan, kun ei isoille lapsille tarvitse pakkailla mukaan viihdykettä. He jopa pakkaavat itse laukkunsa. Lomamme oli nyt ensimmäistä kertaa vajaalla perhekokoonpanolla (vain tytöt 12v. ja 16v). Poikamme vielä jäi lopettelemaan armeijanpalvelusta ja on muutoinkin ilmoittanut että hän ei enää kanssamme matkoille lähde :)

Tällä kertaa lomamme suuntautui kahdeksi viikoksi Albaniaan. Tukikohtamme oli Durresissa ja hotellimme Ylli Detit. Matka oli varattu Tui:n kautta, mutta käytännössä emme heidän palveluitaan muutoin tarvinneet.

Pilkon tämänkin lomamme pätkiin, jotta yksi kirjoitus ei ole niin valtava pläjäys. Koskettakoot tämä Albaaniaan saapumista, ensimmäisiä päiviä ja yleisiä havaintoja. Iso painotus on reissuillamme ruuassa, juomissa ja nähtäviiksissä, joten niitä on luvassa.

Lentomme lähti tutun AirBalticin kuljettamana Hki-Vantaalta to 20.6.24 klo 10. Välilaskut teimme molempiin suuntiin Latviaan. Riika oli meille jo tuttu kaupunki ja kenttä. Laskeutuminen tuonne oli tosin ensimmäistä kertaa hankalaa. Jouduimme kokemaan koneen uudelleen ilmaan nostamisen. Saman olemme Samoksella joutuneet kokemaan. Tuo ei ole lentopelkoiselle mukava kokemus. Muutama ärräpää tuli suusta ja tyttäret katsoivat minua "Koita käyttäytyä äiti" -ilmeellä.  

Saavuimme Nënë Teresan (Äiti Teresan) kentälle Tiranaan iltapäivällä, lennon ollessa vähän myöhässä. Kentälle saapuminen toi hetkellisen shokkireaktion, väkeä kun oli niin paljon ja opasteita piti hetken etsiskellä. Passintarkastusten jälkeen siirryimme kaaottiseen terminaaliin ja matkalaukkujen tulohihnoille. Niissä opasteet olivat seinässä olevat pienet skriinit, joissa oli lentoyhtiön nimi tai logo.

Jotenkin väkimäärä ei kuvissa näytä niin valtavalta, mutta sitä se oli.

Mies nosti kentän automaatista ensimmäisen satsin lekejä, euroillakin Albaniassa saattaa pärjätä. Albanian lekejä ei saa maasta pois viedä, mutta en tiedä kuinka tuota valvotaan tai valvotaanko edes.

Vodafone myi mm. kentällä edullisia puhelinliittymiä 10€, joilla puhelimen olisi saanut näppärästi tuolla toimimaan. Albania kun ei ole EU-maa niin se toi uudenlaisia vivahteita matkustamiseen. Me pärjäilimme liittymiemme reissupaketeilla lasten kanssa ja itse käytin puhelinta vain Wifi-paikoissa. Rentoutus sekin.

Jäin nuorimman tyttäreni kanssa odottamaan matkalaukkujen kanssa sellaiseen +39 asteen helteeseen, että isäntä ja vanhempi tyttäristä hakisivat meidän automme vuokraamosta, Rent Motors. Odotusta tuli n. 2 tuntia, koska ruuhka vuokraamossa oli valtava. Saimme lopulta auton, joka osoittautui heti romuksi. Romuksi siten että moottorivalopaloi ja ajaessa tuntui kuin istuisimme tärykoneen kyydissä. Ilmastointikaan ei toiminut. Ajoimme auton takaisin ja työntekijä kävi kanssani sillä ajelulla. Vähän jännitti istua hänen kyydissään Tiranan ruuhkassa, hänen puhuessaan mekaanikon kanssa puhelimessa ja väliin myös minun.. Lopulta hän joutui minulle myöntämään, ettei auto kunnossa ole "Women is always right"! Niin, niinhän se on!

Saimme odotella lisää, mutta sentäs vuokraamon maksamana kahvia ja limsaa viereisestä kuppilasta. Hiki valui ja väsymys painoi. Silti meitä jaksoi asia vähän jo naurattaakin. Saimme kuitenkin hyvää palvelua ja useat pahoittelut. Lopulta meille tuotiin kaksikin vaihtoehtoa mistä saimme automme valita. Isäntä valitsi melko uuden, mutta pienemmän auton, jo pelkastään siksi, että on näppärämpi ajaa ruuhkissa. Vähän suretti vuokraamon henkilökunnan puolesta, kun he laukkujamme autoon mahduttivat, että mitenhän tuossa käy.. Automme oli Hyundain Venue ja ilmastointi toimi! Vuorkaus maksoi 2vko n. 800€. Meille oli uutta että täällä auto piti palauttaa paitsi tankattuna niin myös pestynä.

Matka Tiranasta Durresiin kesti noin puolituntia. Saimme esimakua miten maassa ajetaan. Ilmeisesti liikennesäännöt on, mutta niitä noudatetaan soveltaen. Rohkeimman oikeudella, pärjäsi monessa kohtaa. Poliisit tutkailivat lähinnä nopeutta, mutta paikallisten ohitettua heidät oli kaasujalka taas raskas. Minä en olisi tuolla ajanut ja piste! Tiet yllättivät kunnollaan. Olihan huonokuntoisiakin pätkiä, mutta emme kokeneet että mitenkään älyttömän huonokuntoisia.

Teitä osin myös kunnostettiin. Iso tie, jota pitkin Durresiin ajelimme, oli työn alla. Yhtäkkiä ei kanssaliikennettä ollut lainkaan ja yksisuuntaista, monikaistaista tietä vastaamme ajoi auto. Isäntä meinasi jo kääntyä pois, ajatellen meidän olevan väärässä paikassa. Silloin vierestä, jotain tasoituskonetta ajava työmies meille viittoili, että sinne vain ja mehän sitten jatkoimme. Sanoisin, että varsin ystävällistä turistien neuvontaa. 

Hotellimme Ylli Detit oli neljän tähden hotelli ja melko hieno sellainen. Hotelli löytyi helposti ja omasi oman parkkipaikan, mikä oli toisinaan melko täynnä. Varsinkin sunnuntaisin, jolloin saapui hotelliin paikallisia rantsupäivän viettoon. Työntekijät siirtelivät autoja kuin pelaten Tetristä. Avaimen sai jättää respaan, jolloin ei itse tarvinnut siirto-operaatioon osallistua.

Hotel Ylli detit.

Reception.

Näky aulasta parkkipaikalle.

Kerran jäi automme jumiin muiden autojen taa, emmekä sitä sieltä saaneet. Saimme hotellin omistajalta viinipullon lahjaksi ja pahoitteluksi tapahtuneesta.

Hotellin omistajan lahja meille.
Täytynee juoda hyvin ystävien kanssa. 

Huoneemme oli kakkoskerroksessa ja käsitti yhden huoneen pesuhuoneen lisäksi. Parveke kiersi kahdelle sivulle ja sieltä oli hienot maisemat. Meillä kuului hotellin hintaan aamupala, joten kokkailut jäivät tällä lomalla muutamiin voileipiin. Oma jääkaappi huoneessa oli. Kokemus tämäkin, yleensä olemme kokkailleet edes aamupalat itse. 

Huoneemme 201.

Erikoisuutena nenäliinat vessapaperina!

Maisemaa parvekkeelta.

Aamupalamme 

Pieniä vaihteluita oli tarjonnassa kahden viikon aikana.

Siivous oli joka päivä ja huomasimme että sänkyyn ei saanut unohtua vaatteita tms. jouduimme muutamaa tavaraa kysellä perään, että onkohan mennyt lakanapyykkiin.

Paikallista olutta, kyllä maistui!

Ensimmäinen ilta kului hotellin omassa ravintolassa syöden aivan loistavaa ruokaa ja uiden omassa rannassa Durresin rivieralla. Kaikki maksoivat 6300lekiä, mikä oli eniten reissullamme. Hintaa nosti tilaamamme valkoviinipullo. Totesimme, että vaikka hintataso on halpa, niin viinien hinnat eivät olleet niin edullisia.

Sale fish with vine and lemon.

Valkoviiniä kalan kanssa.

Saimme myös tutustua hotellin kingiin eli Kiki -koiraan.

Kiki kaipasi rapsutusta ja olisi halunnut herkkujakin.

Pe 21.6.24 eli juhannusaatto. Albaniassa juhannus ei tokikaan näkynyt, mutta suomesta saimme juhanuksen toivotuksia ja niitä itsekin kirjoitimme. Ensimmäistä kertaa jäi juhannuksena vietettävät perheemme olympialaiset väliin. Viime kesänä vielä onnistui ja ne pidettiin Espanjassa.

Aloitamme lomamme usein leväten, joten niin nytkin teimme. Kävimme uimassa altaalla ja omassa rannassa, missä omat rantapedit sai huoneennumerolla. Lämpö hipoi +36 asteessa eikä juurikaan tuullut. Ranta oli matala, joten pikkulapsille se oli ihanteellinen paikka. Simpukoita löytyi paljon. 

Altaamme. Aurinkopetejä ei sen ympärillä ollut.

Ranta oli pitkälle matala. Pari meduusaa näimme lomamme aikana.

Rentoutumiseen kuuvuivat myös kirjojen lukeminen ja korttien peluu sekä päiväunet. Päivällä kävimme syömässä viereisessä Babuu 2 ravintolassa. Kaksi pitsaa, gyros ja kebabia juomineen (olutta ja colaa) 2950lekeä eli noin 29€. Hyvää oli.

Babuu 2 tarjoili päivän ruokamme. Tuulahdus Kreikkaa ja Turkkia.

Kebab -kanaa.

Illalla kävelimme rantakatua syömään paikkaan nimeltä Vera. Söimme kanasalaatin parit bologneset ja äyriäispastaa ja maksoimme niistä juomineen 3350lek.

Ravintola Vera. Taustalla EM -jalkapalloa.

Isännän äyriäispasta. Katkaravut olivat parasta.

Jälkiruuaksi matkalla hotellinne muu väki söi pallojäätelöt. Yksi pallo maksoi yhden euron. Ei paha! Sopii hyvin jäätelön ystäville.

Rantakadulta.

Auringonkukka aurinkoisessa maassa.

Ilta saapui Durresin rivieralle.

Loma ei ole loma, jos ei liikkumaan pääse ja erilaisia paikkoja näe, joten kävimme useissa pikkukylissä sekä mm. Beratissa, Tiranassa, Ksamilissa, Sarandassa ja jopa Korfulla. Näistä siis tulossa seuraavissa kirjoituksissa.