Päiväretki Andorra La Vellaan 2024

Saatuamme ajatukseksi viettää lomamme Barcelonan läheisyydessä, tuli varsin pian mieleemme mihin muualle viikon mittaisella lomalla voisi ennättää. Ajatukseksi nousi Andorra ja monikin kohde siellä, samoin kuin Ranska.

Kentällä meille kuitenkin selvisi, että vuokra-autollamme ei saanut ylittää rajaa, ellei maksaisi koko vuokran ajalta 20€:n lisämaksua jokaista päivää kohden. Siihen emme lähteneet, mutta silti suunnitelmiamme Andorraa kohtaan, emme halunneet heittää romukoppaan. 

Asioita tuumattuamme ja vähän selviteltyämme päätimme ajaa autolla viimeiseen kaupunkiin (La Seu d'Urgell) ennen Andorran ja ylittää rajan taksilla. 

Lähdimme perjantaina  29.11.24. matkaan aamulla aikaisin. Matka La Seu d'Urgeliin vei osin vuoristoteitä, osin maalaismaisemien ja pikkukaupunkien läpi. Paikkapaikoin vastassa oli kova sumu, niin kova ettei eteenpäin juurikaan nähnyt. Lämpötilat kävivät jopa nollassa asti. Olimmehan välillä aika korkeallakin. Erään tunnelin läpi kun ajoimme oli sumu yhtäkkiä poissa ja vastassamme ihana aurinko.

Usvaa vesistön yllä. 

Välillä olimme ihan "pilvessä". 

Matkalla ajoimme usean tunnelin ja pikkukylän läpi. 

Saavuimme La Seu D'Urgeliin aamupäivästä ennen yhtätoista. Hetken kaupunkia ajeltuamme löysimme ilmaisen parkkipaikan. Sinne automme saimme ja matkasimme keskustaan jalkaisin, johon tilasimme taksin wa:n välityksellä. 

La seu D'Urgel. 

Vieressä olisi ollut myös asema ja linja-autoja, jotka opastekstin puolesta näyttivät menevän niin ikäään rajan yli, mutta pitäydyimme taksi-suunnitelmassa.

Kuskimme Daniel, myöhästyi noin tunnin sovitusta ajasta, mutta seikkaulullahan me olimme niin emmepä viitsineet asiasta numeroa tehdä. Dani kuljetti meidät turvallisesti (välillä toki hurjalla nopeudella) rajan yli hintaan 35€. Sanaakaan hän ei englantia puhunut. Rajalla pysähdyimme passit näyttämään. 

Ensinäkymät taksin kyydistä. 

Taustalla siintää vanhakaupunki. 

Andorra la Vella, tuntui hyvin pieneltä kaupungilta. Rakennuksia pienessä solassa, vuorten välissä. Omalla autolla olisi matkaaminen ollut hyvin mielenkiintoista. 

Jäimme keskustaan ja matkasimme syömään. Taasen meidät yllätti liittymien toimimattomuus, kuten kesällä Albaniassa. Mutta selväähän se oli, kun emmehän olleet enää eu:ssa. Onneksi eurot olivat Andorrassakin valuuttana.

Moss-ravintola. 

Annoksemme Moss-ravintolassa. 

Söimme ilmeisen suositussa ravintolassa nimeltä Moss. Otimme kolmen ruokalajin lounaan, mutta listasta emme meinanneet mitään ymmärtää. Kääntäjä sanoi yhden ruuan olevan pöllöä, mutta kalaa se oli. Söimme pastaa, kalaa, salaattia ja pihvejä. Jälkiruuaksi otimme porkkanakakkua ja suklaamoussea. Ihan hyvää oli, mutta ei se ruokaorgasmia aiheuttanut. Lystistä juomineen maksoimme 63€.

Kadunvarsilla ei parkkipaikkoja juurikaan ollut. 

Kiertelimme keskustaa maisemia ihastellen. Andorra la Vella, kun tosiaan sijaitsee komeiden vuorien välissä, oli ihailtavaakin kiitettävästi. Vuorten tuoman läheisyyden huomasi helposti myös lämpötilassa. Auringon valaistessa tarkeni hyvin, mutta auringon laskiessa alemmas vuorten taa, tuli selkeästi viileää. Piipahdimme kaupoissa ja löysimme perinteiset matkamuistot eli snapsikupit ja magneetit. Ostimme myös kylpypommeja, hotellilla chillailua varten. Alhaisen hintatason huomasi heti. Sama turistitavara, maksoi reilusti enemmän Espanjan puolella.

La Noblesse du temps. 

Tässä oli kesäisin suihkulähteet toiminnassa sekä ilmeisesti moinen määrä valojakin. 

Joulukuusi ja jättinalle. 

Joulumarkkinat olivat tuollakin aukeamassa, tutut jouluhalot pällistelivät siellä täällä. 

Kakkatukki oli täälläkin Katalonialaiseen tapaan esillä (kts. Blogi kirjoitus Barcelonasta). 

Rokkipukki. 

Piipahdimme St. Esteve of Andorra -kirkossa, joka oli varsin pliisu verrattuna moneen muuhun kirkkoon, mutta käymisen arvoinen silti. Kasino komeili päätien läheisyydessä, mutta sen sulavasti ohitimme.

 

Kirkon vieressä oli joulukuusi. 

St. Esteve of Andorra - kirkko sisältä. 

St. Esteve of Andorra -kirkko ulkoa päin. 

Iltapäivästä kävelimme vanhaankaupunkiin asti. Reitti kulki joen vartta, jossa vesi pauhasi niin kovaa, että peitti viereisen ison tien automelun alleen. Vieressä oli myös jalkapallostadion, jossa harjoitteli joukkueita. Liekkö ollut maajoukkuekin treeneissä... Tiedä sitten.

Virtaavan veden pauhu peitti alleen vilkkaan tien metelin. 

Vanhaa kaupunkia. 

Vanhaa kaupunkia. 

Vanhakaupunki oli varsin kivinen. Kapeat kivitiet, kivi muurit ja kivestä tehdyt rakennukset. Aika tunnelmallista ja vei ajatukseni hiukan jonnekin vanhoihin englantilaisiin pikkukaupunkeihin, vaikken ole sellaisessa koskaan käynytkään. 

Kapeat kivikujat. 

Joimme lähtöjuomat pienessä kuppilassa (ne eivät maksaneet juuri mitään!) ja tilasimme Danin viemään meidät takaisin Espanjan puolelle. Matkalla näimme yhden isomman kolarin. Oli aika hurjaa jälkeä.

Miten onnistuinkin saamaan autottoman kuvan?! Autoja nimittäin vilisi kyllä paljon. 

Saavuimme hämärän laskeutuessa autollemme ja starttasimme kaupan kautta nokkamme kohti Sitgesiä. Oli onnistunut päivä, vaikkakin tyttärellä nousi kova kuume paluumatkalla. Kuume veikin meidät uuteen "seikkailuun", josta kirjoitan myöhemmin Sitgesin -otsikon alle.