Viimeinen päivämme Espanjassa ja sehän tarkoitti Málagaa!

 Perjantai 7.7.23.

Huoneemme luovutus oli klo 11. Minä ja isäntä olimme heränneet aamusta jo hyvissä ajoin pakkailemaan, lapsoset/nuorison herätimme vasta kun oli pakko. Haikeat olivat fiilikset. Jälleen kerran yksi loma alkoi olla paketissa ja täytyi hyväksyä, ettei poikamme enää mukaan seuraaville reissuille lähtisi. Armeijan harmaat ja muu elämä kutsui.

Sanottuamme hotellille ja henkilökunnalle heipat pakkasimme auton ja ajoimme Mercadonan kautta kohti Málagaa. Viimeisen päivän aioimme viettää siellä. 

Lähestyessämme kaupunkia tankkasimme vuokra-automme palautuskuntoon, jotta visalta varattu katemaksu palautettaisiin takaisin. Huoltoaseman pihassa oli lasinen pesula-koppi. Ilmeisesti matkailijat ja mikseivät muutkin käyttäneet siis pyykkiensä pesuun juurikin näitä koppeja. Hyvä oli tämä huomio tehdä, koska joskus, jonain päivänä aiomme lähteä reissuun matka-pakullamme (jota ei vielä ole) ja noinhan pyykit saakin sitten kätevästi puhtaaksi!  

Matkalaisten pyykit puhtaaksi.

Ajelimme mapsin avustuksella Málagaan, jossa itse Pablo Picasso on syntynyt ja kasvanut. Näimme jo ajellessamme Picasson nimellä varustettuja ravintoloita ja paikkoja, mutta itse museot ja monumentit jäivät meiltä kokematta. Merkittävä taiteenmies hän oli ollut ja taiteilijatyttäremme olisi näissä paikoissa ehkä viihtynytkin. Kävimmehän keväällä Louvressakin hänen toiveesta, vaikkei hän itse mukana ollutkaan. 

Saavuimme Malagaan.

Málagan rantaviiva näytti mahtavalta ja samalla myös oikealle puolelle jäävä kaupunki. Valkeni viimeistään tässä vaiheessa, että kaupunki oli sitten pikkuisen isompi missä olinkaan vielä ajellut. Vähän tuli tööttäyksiä silloin tällöin. Mokailinko? Sitä en tiedä, mutta paikallisten makuun en tainnut aina ajaa.

Veimme auton parkkihalliin. Halli nousi katutasosta kerroksen ylemmäs ja siellä vastassa oli setämies, joka pyysi jättää ikkunan auki ja sammuttaa auton siihen. Kysyi kauanko aioimme olla ja ojensi meille lapun, missä oli auton rekisterinumero. Vähän ihmeissämme jätimme auton, avaimet ja matkatavaramme sinne, toivoen että kaikki olisivat tallessa kun takaisin tulisimme. 

Kävelimme rantaa tulosuuntaamme ja saavuimme keskustaan. Ehkä isoin ja tunnetuin ostoskatu nimeltään Calle Marques de Larios kävelytti meitä eteenpäin. Liikkeitä oli paljon mm. Stadivarius, Bershka, Mango.. teimme lähinnä ikkunashoppailua. Piipahtaen lopulta vain sivukatujen muutamassa pikkuliikkeessä. 

Calle Marques de Larios.

Calle Marques de Larios.

Plaza de la Constitucion.

Katutaiteilija.

Alameda Principal ja Calle Lariosin teiden yhtymäkohdassa oli Manuel Domingo Lariosin patsas. Eli tuon miehen monumentti, joka edesauttoi nimeänsä kantavan ostoskadun syntyä.

Manuel Dominigo Lariosin patsas.

Ensitöiksemme meidän piti löytää ruokaa. Katselimme ravintoloita, mutta päätimme lopulta olla lapsille mieliksi ja syödä tällä kertaa mäkkärissä. Sai sen mahan silläkin tapaa täyteen. 

Samalla katselimme kun vihreät papukaijat Munkkiaratit - joista paikalliset eivät niin piittaa - lentelivät yllämme puusta puuhun. Me kuten muutkin turistit lentoja innolla seurailimme ja yritimme lintuja kuviin tallentaa, mutta paikalliset yrittivät päästä niistä eroon. Googlettamalla löytyi asiasta lisää tietoa (lukekaas mm. kulkusalla.fi sivuilta juttu Malagan marraskuu). Saatte linnuista ja itse Málagasta lisää tietoutta). Laji ei ole alunperin espanjalainen vaan ns. vieraslaji (että inhoan tuota sanaa!) ja pitää meteliä, ajaa muut lajit pois ja tekee tuhojaan.. 

Itse lintua en saanut kuvaan, mutta näissä palmuissa niitä lenteli.

Kävelimme Málagan katedraalille, jonne minä lähdin tutustumaan sisään asti, muut lähtivät jäätelöille. Sisään maksoi 7€ lippu. Torniin olisi maksanut vähän enemmän, mutta alakerta riitti minulle varsin hyvin. 

Katedraali viereiseltä aukiolta päin.

Katedraali edestä kuvattuna.

Kirkko oli kerrassaan upean näköinen, eihän sitä kuviin saa samalla tavalla näkyviin.

Sisällä kirkossa vallitsi suhteellisen kuuma ja kostea ilma..

Vieressä sijaitsi Plaza del Obispo. Sen keskellä oli komea suihkulähde. Tämä aukio on ilmeisesti Málagan yksi kuvatuksellisimmista aukioista. No olihan se komea!

Aukion viereilen rakennus.

Itse aukio.

Kävelimme Plaza de la Marinan vierustaa takaisin autolle kuvaten vielä sen suihkulähteen ja Estatua del Cenacheron. Sivusto malagapasoapasotours.com -sivustolta luin enemmän.

Plaza de la Marinan suihkulähde.

Estatua del Cenachero.

Tuo patsas kuvaa ilmeisesti entisajan kalastajaa - kalanmyyjää (Marengo -Canechero), joka paidannapit auki sekä hihat ja housujen lahkeet käärittynä kulkivat kaupungille olkikorit (Chenacho) mukanaan, kalojaan kauppaamaan. Veistoksen alla on Salvador Ruedan runo, joka kääntäjän mukaan menee näin:

Siinä sinun kalastajasi,
tummien kukkien kanssa
heiluttaa cenachoja
taipuvilla käsivarsilla.
Julistuksesta huutoon
niskan suonet turpoavat:
Ja jokaisessa kauniissa kalassa
näkyy eri mittakaava,
jokaisessa asteikossa muste
ja jokaisessa musteessa välähdys.

Málagassa olisi ollut pitkäksikin aikaa nähtävää. Ehdimme kokea siitä vain ripauksen.

Takana siintää satamaa.

Palailimme autolle, joka oli pysynyt hyvin tallessa tuon muutaman tunnin ajan parkkihallissa. Maksua (reilu 5€) ja lippua vastaan se ajettiin meille hallista ulos ja matkamme kohti lentokenttää jatkui. Oli aika sanoa heippa Málagalle ja Espanjalle.

Auton ajo kentälle sujui hyvin, peloistani huolimatta. Opasteet autonpalautuksille olivat selkeät ja tarkastuksen jälkeen saimme kuittauksen, että kaikki ok. Auto oli moitteettomassa kunnossa. Taputtelin itseäni olalle; Ensimmäinen autoilemani reissu ulkomailla, oli onnistuneesti takana päin!

Aeropuerto.

Thank you Spain, maybe we meet someday again <3

Frigiliana ja sen markkinat

 Torstaina 6.7.23.

Olimme katselleet jo monena päivänä markkinapaikkoja. Kertaakaan ei vielä ollut aika ja paikka kohdannut, mutta nyt se laitettiin kohtaamaan, koska lomamme oli jo loppumassa.

Herättelimme aamupäivällä lapsia ja yritimme aistia, ketkä heistä olisivat lähdössä mukaamme. Vain nuorin nosti tyynystä päätään ilmoittaakseen, että markkinat kiinnostavat.

Starttasimme siis auton nokan kohti Frigilianan pientä kylää. Se sijaitsi Nerjan hotellistamme vain noin  kahdeksan kilometrin päässä sisämaahan päin.

Kohta perillä!

Vähän minua taas kuskina hirvitti, kun tiet mutkittelivat ja muuttuivat kapeammiksi. Pelkäsin, että kuinka sieltä oikein takaisin tullaan. Loppumatka oli kokonaan yksisuuntaista tietä ja päättyi yllättävästi liikenneympyrään (niin Espanjassa siis rakastetaan liikenneympyröitä!), josta lähti uusia reittivaihtoehtoja. Yksi niistä oli onnekseni takaisin päin. 

Paikalla oli jo väkeä, eikä parkkipaikkoja ollut näköpiirissä kunnes havaitsimme ympyrän jälkeen parkkihallin oviaukon juurikin markkina-alueen alla. Sinne parkkeerasin näppärästi peruuttamalla auton. Isäntä meinasi, että pois pääsy voi olla muutoin hankalaa. Oikeassa taisi tämän kerran olla..

Näkymä parkkihallista ulos.

Nousimme hallista ulos ja totesimme markkinoiden olevan jo hyvässä alussa. Väkeä ei vielä liikaa ollut, mutta toki nuo olivat muutoinkin pienet markkinat. Kiersimme torin läpi ja tytär löysi ystävilleen ihanat käsikorut tuliaisiksi. Käsikorujen tekijä punoi ne valmiiksi halutuin värein ja ystävien nimillä varustettuna siinä paikassa n. kymmenessä minuutissa. Tytär osti itselleen myös hiusnipsun. 

Väkeä ei markkinoilla heti aamusta ollut liikaa.

Myynnissä oli vaatteita, koruja, keramiikkaa, punottuja koreja...

...sekä mm. mausteita ja oliiveja.

Torin laidalta oli mahtavat maisemat alavammalle maalle. Kiertelimme kuvaten niitä ja joimme cappuccinot ravintolassa. Isäntä seuraili samalla mielenkiinnolla paikallisten sähkömiesten touhuja.

Maisemia alhaalle päin.

Sähkötyömaa.

Pieni tauko ravintolassa.

Tässä kerrottiin historiasta jotain..
täytyy selvittää mitä!

Nähtiin me yksi suloinen kissakin, se oli vain niin liukas liikkeinen, etten onnistunut taltioimaan siitä parempaa kuvaa.

Katselimme kuvan kaunista valkoista kylää muutoinkin. Frigiliana oli valloittava paikka. Pienet kadut, joiden reunoilla valkoiset talot, toivat kauniin vuoristokylän lämpimänä sydämiimme. Tuonne kannatti todellakin lähteä. 

Pieni puutarha ennen nousua pikku kujille.

Viehättäviä kujia.

Kauniita istutuksia.

Ja lisää nousemista. Katsokaa miten kaunis tie!

Saimme melkoisen hien pintaan, kun helteessä puikkelehdimme katuja yhä ylemmäs. Oli pilvistä, mutta silti melkoisen kuumaa. 

Jossain vuoren rinteellä näkyi pari taloa, joiden pihassa olivat uima-altaat. Olivatko sitten hotelleja tai villoja, en tiedä, mutta tuossa hetkessä olisi ollut upeaa pulahtaa veteen!

Maisemaa alas "rotkoon".

Pientä helpotusta kuumuuteen toi piipahdukset pikkuisissa putiikeissa. Joissain oli läpi veto, joissain tuulettimia, mutta toki jotkut liikkeet olivat kuin saunoja.

Keramiikkamyymälä.

Keramiikkamyymälä.

Taloissa loisti kirkkaina sinisen erisävyt. Julkisivuista pidettiin hyvää huolta.

Sinisen sävyjä oli monia.

Julkisivuista pidettiin hyvä huoli.

Pois oli melkein haikeaa lähteä. Pitkitimme sitä syömällä vielä jäätelöt yhdessä ravintolassa. Ja hei, minäkin söin! En yleensä jäätelöitä syö tai ylipäätään sokeria. Lomalla on hyvä tehdä poikkeuksia. Suklaatakin maistelin lomamme aikana..

Jäätelö maistui jopa minullekin!

Jätskibaari.

Ostimme vielä lomamme ensimmäiset churrot mukaamme. Saimme aivan järkyttävän isot pötkylät ns. munkkia, kun kolmelle sitä tilasimme ja vielä korunmyyjä myi kaakaonkin meille mukaan. En tiedä olisiko paikka täyttänyt suomen vaatimuksia hygienia säännöistä (ainakaan hanskoja, ei churrojen teossa täytynyt käteen pujottaa), mutta rohkeasti ajattelin "maassa maan tavalla". Ei kai tällainen myynti saisi jatkua, jos siitä väki sairastuisi. Kaikki nämä maksoivat 8€. Churrot olivat kyllä hyvää. Ei liian makeaa. Joo, maistoin niitäkin.. 

Täältä ostimme churromme.

Ja hän teki ne!

Oli hyvää.

Ajelimme takaisin siis tuliaisena churroja isommille. Ne taisivatkin olla heille aamupaloja..

P.s. parkkihallissa oli täyttä, uudet tulijat odottivat milloin joku lähtisi. Onneksi siis tämän kerran kuuntelin isäntää ja auto oli lähtövalmiina.

P.s.s. Jos pohdit missä pikkukylässä piipahtaisit, valitse Frigiliana!