Perjantai 7.7.23. Huoneemme luovutus oli klo 11. Minä ja isäntä olimme heränneet aamusta jo hyvissä ajoin pakkailemaan, lapsoset/nuorison herätimme vasta kun oli pakko. Haikeat olivat fiilikset. Jälleen kerran yksi loma alkoi olla paketissa ja täytyi hyväksyä, ettei poikamme enää mukaan seuraaville reissuille lähtisi. Armeijan harmaat ja muu elämä kutsui. Sanottuamme hotellille ja henkilökunnalle heipat pakkasimme auton ja ajoimme Mercadonan kautta kohti Málagaa. Viimeisen päivän aioimme viettää siellä.  Lähestyessämme kaupunkia tankkasimme vuokra-automme palautuskuntoon, jotta visalta varattu katemaksu palautettaisiin takaisin. Huoltoaseman pihassa oli lasinen pesula-koppi. Ilmeisesti matkailijat ja mikseivät muutkin käyttäneet siis pyykkiensä pesuun juurikin näitä koppeja. Hyvä oli tämä huomio tehdä, koska joskus, jonain päivänä aiomme lähteä reissuun matka-pakullamme (jota ei vielä ole) ja noinhan pyykit saakin sitten kätevästi puhtaaksi!   Matkalaisten pyykit puhtaaksi. Ajelimm

 Torstaina 6.7.23. Olimme katselleet jo monena päivänä markkinapaikkoja. Kertaakaan ei vielä ollut aika ja paikka kohdannut, mutta nyt se laitettiin kohtaamaan, koska lomamme oli jo loppumassa. Herättelimme aamupäivällä lapsia ja yritimme aistia, ketkä heistä olisivat lähdössä mukaamme. Vain nuorin nosti tyynystä päätään ilmoittaakseen, että markkinat kiinnostavat. Starttasimme siis auton nokan kohti Frigilianan pientä kylää. Se sijaitsi Nerjan hotellistamme vain noin  kahdeksan kilometrin päässä sisämaahan päin. Kohta perillä! Vähän minua taas kuskina hirvitti, kun tiet mutkittelivat ja muuttuivat kapeammiksi. Pelkäsin, että kuinka sieltä oikein takaisin tullaan. Loppumatka oli kokonaan yksisuuntaista tietä ja päättyi yllättävästi liikenneympyrään (niin Espanjassa siis rakastetaan liikenneympyröitä!), josta lähti uusia reittivaihtoehtoja. Yksi niistä oli onnekseni takaisin päin.  Paikalla oli jo väkeä, eikä parkkipaikkoja ollut näköpiirissä kunnes havaitsimme ympyrän jälkeen parkkihal