Nokka kohti Helvettiä!

Olimme jo keväällä suunnitelleet pientä patikointia ja ainakin yhtä yötä metsässä Helatorstain tienoille. Paikaksi valikoitui Ruovesi ja Helvetinjärven kansallispuisto. 

Helvetinkolusta olemme kuulleet puhuttavan ja kauan. Tuo paikka oli meidänkin nähtävä.

Mukaan lähtivät perheestämme kaikki muuta paitsi vanhin lapsemme. Matkassa siis mukana minä itse, isäntä ja kaksi tytärtämme. Rinkat ja reput täyteen ja nokka kohti Helvettiä alkoi. 

Annoin isännän levätä ja hyppäsin itse rattiin. Hätäisesti kirjoitin vain mapsiin "Helvetinjärvi" ja sehän osoittautuikin vikatikiksi. Saavuimme pikkuisia teitä pitkin risteykseen jossa luki kutakuinkin näin: "Jos olet matkalla Helvetinkolulle, laita navigaattoriin osoitteeksi Helvetinkoluntie 775". Olikohan joku muukin ajanut tuonne!?!

Löysimme kuin löysimmekin perille Kankimäelle tuolla oikealla osoitteella ja matkamme "Helvetistä Itään" alkoi. Tuo reitti on kuulemma ihan oikeasti saanut nimensä Kotiteollisuuden mukaan. Tämä selvisi minulle nettiä selatessani. Tokihan tuo biisi soi matkalla kerran jos toisenkin mielessämme.

Kolun näköalapaikka.

Koululle ei loppuviimein ollut pitkämatka, vain 1,7km. Matkaa saimme taittaa hyvin erikoisessa säässä. Välillä aurinko paistoi kuumasti ja välillä aurinko sai seurakseen sumusateen.  

Päivätupa, jonne laskeuduttiin 200 porrasta.

Maisemat ihailtuamme tsekkasimme alhaalla Helvetinjärven rannassa olevan päivätuvan. Muutama muukin oli alas helteisessä säässä jaksanut taivaltaa. Haukkasimme eväspatukat ja pitelimme pienen sadekuuron tuvan räystään alla.

Noustessamme takaisin ylös ihmettelin missä se kolu oikein on. Mielikuvani suuresta rotkosta vaihtui ylös päästyämme pienoiseen pettymykseen. Tämäkö se paljon kuvattu kolu nyt oli?! Olihan se upea ja varmasti tulva-aikaan vielä vaikuttavampi, mutta mielikuvissani olin sen kuvitellut "Kreetan Samarianrotkon" -kaltaiseksi, joskaan en niin pitkäksi.. minulle kulu oli siis pienoinen pettymys. Harmittelin etten kuvaan laittanut esim. juomapulloa, jolloin kolun todellinen koko olisi paremmin hahmottunut. 

Kolun ylitti muutaman metrin mittainen silta. Huomasin kolun ylittäessäni sillan toisen kerran..

Matkamme jatkui koululta kohti Haukanhietaa, jonne leirimme yön ajaksi aioimme pystyttää. Matkaa sinne tuli koululta 3,9km. Reitti koostui metsäpoluista, pitkospuista, portaista ja silloista.

Paikkapaikoin jalkoja sai nostella kovinkin. Juurakot kun olivat poluilla melko pinnassa.

Välillä hypittiin puunrunkojen yli.

Aurinko paistoi kuumasti ja säteet näyttivät upeilta välkkyessään puidenoksien väleistä.

"Kävin täällä" -kiviröykkiöitä oli tännekin tehty. Ristiriitaisin fiiliksin niitä katseltiin.

Porrasharju tarjosi lepopaikan kauniissa maisemissa. Pöydän ääressä istuen oli hyvä tovin hengähtää.

Kulkijoita oli koko päivän aikana vastaamme tullut tasaiseen tahtiin. Mitään suurta väenpaljoutta emme kuitenkaan matkan aikana nähneet.

Perille Haukanhietaan sensijaan aika moni muukin löytänyt. Pääsihän tuonne suoraa autollakin. Oli partiolaisia, lapsiperheitä, pariskuntia ja kaveriporukoita. Selkeästi suosittu paikka. Osa oli lähdössä melomaan, osa kalaan, jotkut istuivat nuotiolla. Tunnelma oli leppoisa.

Haukanhieta tarjosi parastaan. Aurinko paistoi, eikä juurikaan tuullut. Pystytimme laavumme aika rantaan. Teimme ruuan ja valmistauduimme uimaan päivän hiet pois. Vesi oli melko virkistävää. Nilkat olivat jäätyä! Tytöille tämä oli talviturkin pois heitto. 

Ilta-aurinkoa ihaillessa ja iltapalaa nauttiessa häipyivät viimeisetkin "murheet" mielestämme. Kyllä elämä vaan on ihanaa. 

Loppuillasta alkoivat pilvet uhkaavasti tummua ja saimme kuulla kunnon jyrähdyksiä. Salamat välkkyivät jossain kauempana. Vettä tuli sen verran että siirryimme suojaan laavuumme. Painostava ilma ja päivän reippailu takasivat sen ettei unta isosti tarvinnut houkutella. Kilometrejä tuli päivään noin 10.

Vesipiste, roskis, huusit sekä yksi nuotiopaikoista. Jonkinlainen grillikatoskin olisi täällä ollut.

Aamulla heräilimme rauhassa tekemään aamupalat ja kasaamaan leirin. Tarkoitus oli reippailla vielä yksi lenkki ennen Kankimäkeen paluuta, mutta ensin otimme nokan kohti paluusuuntaa.

Päivän eka stoppi oli Isoruokejärven kohdalla. Edellispäivänä olimme paikan sulavasti ohittaneet. Matkaa tänne tuli Haukanhiedalta 2,9km. Isoruokejärvi on yksi reitin luvallisista leirytymispäikoista.

Isoruokejärven leiripaikka.

Pidimme lepohetken istumalla laiturilla auringossa.

Reitti Salmijärvelle oli selkeästi harvemmin kuljettu.

Reitiltä poikkesi merkkaamaton reitti paikkaan nimeltä Salmijärvi (2,7km). Tästä risteyksestä Helvetinkolulle olisi ollut enää matkaa 1,6km, joten päätimme tämän Salmijärven lenkin olevan se jonka jälkeen vasta palaisimme "Helvetistä Itään"- reitille ja sieltä kohti Kankimäkeä.

Komeat olivat maisemat evästellessämme Salmijärven reitillä. Ja täällä ei näkynyt muita!

Palasimme Salmijärveltä takaisin vatsat täynnä ja mieli levänneenä. Loppumatka oli melko tasaista, helppokulkuistakin maastoa ja aurinko lämmitti.

Tarjolla olisi ollut vielä yksi "levähdyspaikka", mutta keveät olivat askeleemme ja ohitimme tämänkin vain kuvaten.

Hauska kyltti seisoi jyrkänteen edessä!

Lunta oli näkyvissä vielä tämän verran.

Tämä kuva tulkoot nyt tähän kohtaan. Kuvassa on tuo peikkonkulta -jyrkänne. Tekniikka ei tänään toimi, eikä anna kuvaa ladata tuonne väliin... 

Kaikenkaikkiaan toiselle päivälle tuli käveltyjä kilometrejä vain noin 11km. Enemmänkin olisi saanut tulla, mutta toki tämäkin oli hyvä näin. Tytöt saivat kokeilla miltä pienten kantamusten kuljettaminen ylipäätään tuntuu. Hyvää treeniä tulevaan!