Lenkkikengät jalkaan ja napit korville. Tarvitsin Samun mukaan.
Elämän kaikkia osa-alueita ei voi itse hallita. Jotkut vain kulkevat omalla painollaan. Ympärillä olevat ihmiset tekevät omia valintojaan. Aina suunta ei ole sama.
Voisi ajatella perheen ja läheisten muodostavan pitsiliinan. Aluksi kuljetaan yhdessä, jossain vaiheessa jokainen alkaa punoa omaa polkuaan. Välillä käydään yhdessä samalla reitillä, kunnes taas polku haarautuu.
Pitääkin haarautua. Ei elämä mene tasaisesti. Eihän pitsiliinakaan näyttäisi miltään jos se olisi joka kohdasta samanlaista. Tarvitaan kuvioita, oli ne sitten säännöllisiä tai säännöttömiä..
Toisen tekemää kuviota, ei määräänsä enempää voi määrittää. Väri vaihtuu tai pysyy samana. Joskus haarat eivät palaa yhteen tai liina loppuu kesken.
No tänään mulla oli siis se fiilis, että hetki Samun kanssa auttaa. Siis Haber, hänestä puhun. Toki tapaan häntä vain korvanappien välityksellä. Toivottavasti jokainen löytää oman Haberinsa eli keinonsa selkeyttää ajatuksiaan ja vierelleen oman elämän Samun jonka kanssa livenä asioita pohtia.
Elämä 💕
Tämän olen kirjoittanut jo joitain aikoja sitten. Aiemmin en ole sitä halunnut jakaa. Nyt halusin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti