Haasteeni on voittaa itseni

Seitsemän kilometriä ja reilu 50min. Olen tyytyväinen. Enää en ole luovuttaja.

Jo lapsuudessa koin helpommaksi luovuttaa, kuin sinnikkäästi yrittää uudelleen. Tyydyin olemaan viimeisten joukossa, kun joukkueita liikuntatunneilla valittiin. En halunnut edes juurikaan yrittää, kun tiesin häviäväni. Monessakaan asiassa en ollut hyvä. Kauan tuo olikin minulle ok, kunnes jossain vaiheessa luonto alkoi laittaa minuun potkua. Minusta tuli itseni voittaja. Vieläkään en halua kilpailla muiden kanssa. Itseni haastaminen riittää. Osaan sanoa, jos en osaa ja opettelen niin kauan kuin totean osaavani. "Ei tartte auttaa, minä itte!" Yllättävän usein huomaankin osaavani.

Onnekseni minua ei ole koskaan kiusattu. Monia ystäviäni kyllä. Näinkin kiusaamisen seurauksia jo pienestä lähtien. Kiusaajat löytävät aina syyn. Kiusaaminen vahingoittaa. Oma suojani olivat varmasti isot veljet. Ja se etten piitannut niistä yrityksistä mitä ehkä koin. Kaveriporukastani tuli vahva, selvisimme yhdessä. Pidämme edelleen yhtä.

Toivon onnistuvani kasvattamaan lapsistani myös selvityjiä. Tapahtui mitä tapahtui. Ei kaikkea tarvitse osata, mutta yrittää kannattaa aina ja vielä useasti. Kukaan ei ole huonompi toistaan, vaikka ei joka asiassa samalla tapaa loistaisi. Joskus häviäjä on paras voittaja. Se jos mikä kasvattaa, opettaa astumaan toisen asemaan, olemaan riittävän nöyrä ja laittaa kokeilemaan lisää. Vaikka arvostan yrittämistä yhä uudelleen, ei mielestäni kaikkien pidä olla yhtä sinnikkäitä ja yhtä taitavia. Erilaisuus näissäkin asioissa kuuluu elämään ja on tarpeellista. 

Näihin asioihin liittyy jollain tapaa sekin, että joitain elämä paiskoo enemmän kuin toisia. Kokemukset muokkaavat meitä. Osa selviää vastoinkäymisistä paremmin kuin toinen. Siihen vaikuttaa moni asia. Kenenkään elämää ei kuitenkaan voi verrata toisen omaan. Jokaisen vastoinkäymiset tai onnet ovat jokaiselle omat. Ne tuntuvat isoilta ja aidoilta. Emmekä voi tietää mitä pinnan alla, "kulissien" takana tapahtuu tai mitä aiemmin on tapahtunut. Tuskin kukaan jokaista kokemustaan tuo esiin niin, että kaikki ne tietäisivät. 

Neuvominen on monipiippuinen juttu. Jokainen tarvitsee neuvoja jossain vaiheessa elämäänsä. Osataanko niitä oikein antaa tai vastaanottaa, onkin toinen juttu. Niin ja aina toisen neuvo ei ole se ainut oikea. Mutta ratkaisut voivat hahmottua paremmin, jos neuvoja kysyy.  Joskus paras neuvominen on toisen kuuntelua. Oma mielipide muokkautuu. Ratkaisut tekee jokainen itse.

Arvostan mielipiteitä. Niitä pitää kaikilla olla ja mielestäni on äärimmäisen hedelmällistä kuulla asioista monelta eri kannalta. Mielipiteiden esiintuomisessa on silti hyvä olla varovainen. Liian jyrkät ja ehdottomat, jopa faktoihinkin perustuvat mielipiteet, voivat aiheuttaa voimakasta vastustamista. Itselleni käy aina joskus niin, että vaikka olisikin samaa mieltä toisen kanssa jostain asiasta, voin halutakin olla ihan eri mieltä, jos asiaa tuodaan liian jyräävästi esiin.

Ehkä joku voi samaistua näihin pohdintoihin, joku ehkä ei. 

Kaikki lähti kuitenkin liikkeelle siitä, että eilen illalla juoksin ensin reilut 20min. Sitten ajattelin jatkavani vähän ja vielä vähän kun se kerran sujui. Kohta huomasin, että juoksin enemmän kuin oli tarkoitus. Mutta se on hyvä. On hyvä fiilis. Tämä alkaa olla helppoa.

Zootropoliksen (Disneyn loistava elokuva) viisaus "Kuka tahansa voi olla mitä tahansa". Tuohon lisäsin vielä sen, että "... ja saavuttaa mitä haluaa, mutta ei ole pakko haluta mitään suurta".

Elämä on ihanaa, vaikkei aina aurinko paistaisikaan.