Minä tiedän.. on pelattu pelejä, tehty palapelejä, piirrelty, katsottu leffoja ja tehty läksyjä. Neliöt käyvät ahtaaksi. Onneksi kyseessä on melko rauhallinen lapsi, mutta lapsi joka rakastaa ulkoilua ja ulkoilmaa. Ei ole haitannut vesi- tai räntäsateet, tuulet tai tuiskut. Jos hän on halunnut ulos, on hän sinne mennyt, satoi tai paistoi, vaikka se usein onkin tarkoittanut siellä yksin olemista.
Tässä jossain vaiheessa, kun satoi lunta juuri sen verran, että nurmikko peittyi, paineli lapsonen taas yksin ulos. Sää oli silloinkin märkä ja illansuu pimeä. Vapaaehtoisesti sinne harva olisi lähtenyt. Kohta soi ovikello ja oven raosta pieni käsi pyysi porkkanaa tekemälleen lumiukolle. Kekseliäs lapsi oli tehnyt silmät kätevästi pupun papanoista, kun ei ollut kiviä pimeässä löytänyt.
Nyt ei ole siis ulos ollut asiaa ja sekös on ollut tuskaa. Eilen piti ikkunaa raottaa, jotta hän sai edes haistella raitista ilmaa. Luojan kiitos, ei lunta ole nyt ollut. Silloin sisällä olo olisi ollut vieläkin kamalempaa. Tämä lapsi rakastaa talvea ja kylmää!
Huomista taitaa tulla viikon kohokohta. Pääsee kouluun! Tokaluokkalaiselta siihenkin tuntuu vielä riemua löytyvän. Ja kaverit. Heitä hänellä on ikävä. Olihan tässä pitkä joululoma, jolloin hän ei ole juurikaan ystäviään nähnyt.
Voi sitä lapsen riemua. Kunpa me aikuiset osaisimme iloita samalla tavalla. Ihanaa päästä ulos ja töihin, nähdä ihmisiä! Taitaa olla nykyaikuisen unelmana sohva, uni ja hyvä ruoka.. moni haaveilee ehkä hiljaisuudesta ja jopa yksin olostakin. Tunnustan aika ajoin kuuluvani tuohon joukkoon, vaikka ulkoilmasta kyllä pidänkin. Eri toteen lämpimästä sellaisesta.
Tässä onkin ollut aikaa suunnitella lämpimämpää tulevaa ja kuin tarkoituksella löysin (facen roskalava ryhmästä) pohjaa unelmilleni ♥️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti