Sand Fest Burgas, Bulgaria 2026

Viimeinen päivämme Bulgariassa perjantaina 17.7.26. käsitti autoilua ja parikin kohdetta. Tässä niistä ensimmäinen eli Burgasin Hiekka festivaali.

Hiekkateokset oli rajattu nauhoin ja väleihin oli kulkuteiksi levitetty ruohomattoja. 

Katsoin jo etukäteen, että kohteen lähellä oli parkkipaikka, mutta se täyttyi turistikautena hyvin äkkiä.

Emme kuitenkaan olleet liikkeellä heti aamusta, joten vähän jouduimme etsimään että saimme autolle paikan.

Burgasissa ja ylipäätään Bulgariassa väärin parkkeeratut autot poishinattiin äkkiä. Burgasissa oli myös maksuvyöhykkeitä, joten tarkkana piti olla.

Saimme auton ilmaiseen parkkiin ihan lähelle rantaa ja käytännössä Sand Festin nurkan taakse. Mikään virallinen paikka tuo ei ollut, mutta parin paikallisen kanssa turistien totesimme sen olevan sallittua. Oli siellö muidenkin autoja. 

Koska oli tyttäremme syntymäpäivä, aloitimme elämyksen pysähtyen jäätelöannoksilla ravintolassa.

Synttärijäätelö ei ollut maultaan parasta. 

Itse Sand Fest oli kyllä mahtava kokemus. Teemana oli tänä vuonna "Hahmoja valokokankaalta" (vapaa suomennos) ja veistokset olivat toinen toistaan upeampia. Taiteilijoita tulee ilmeisesti vuosittain kaukaakin rakentamaan elämyksiä ihmisten nähtäväksi.

Lippujen hintakaan ei häikäisyt (kaksi aikuista ja yksi nuori 6€), vain aurinko, joka porotti taivaalta hikisen kuumana.

Osa alueen teoksista. 

Osassa oli tarkkoja yksityiskohtia. 

Ja ne olivat näyttäviä joka suuntaan. 

Brawl Star. 

Sonic. 

Taustalla mm.  Mr Bean, Toy Story.. 

Taiteilijoiden tiedot olivat teosten edessä. 

Taideteokset katsottuamme saimme näkemämme mainoksen pohjalta idean! 

Päätimme lähteä katsomaan eläimiä Burgas eläintarhaan eli kohde nro 2. oli Burgas Zoo ja eritoteen kapybarat, joita mainosten mukaan siellä oli.

Siitä siis seuraava postaus. 

Povadia, Ovechin linnoitus

Selvitellessäni mitä kaikkea Bulgariassa olisi nähtävää, tuli vastaani Ovechin linnoitus. Se sijaitsi Sunny Beachiltä vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä Povadiassa. Kuvat näyttivät hienoilta, joten se lukkiutui yhdeksi kohteeksemme. 

Niinpä meidän kolmihenkinen poppomme pakkasi tarvittavat tavarat vuokra-auto Corsaamme pientä päiväretkeä varten.

Lounaan kävimme hakemassa mukaamme Lidlin paistopisteeltä.

Kuva: Google maps. Ajoimme mennessä vasemman puoleista reittiä ja takasin tullessa oikean puoleista. 

Päätimme ajaa rengasreitin, jonka varrelta näimme vähän enemmän Bulgariaa. 

Tässä oli mahtavat rotko/kalliomaisemat, mutta juuri ennen sitä oli kolari, joten emme voineet jäädä kuvaamaan. 

Auringonkukkapeltoja oli paljon. 

Tiet olivat helppoja ajaa, mutta nopeusrajoitukset vaihtelivat kokoajan. Tien sivustojen kyltit muistuttivat myös vinjetin tarpeellisuudesta. Luotimme vuokra-autossa olevan sellainen.

Perillä oli tienvarsiparkki, josta kävelimme murskemäkeä ylös lipunmyyntipisteelle. Liput kahdelta aikuiselta ja yhdeltä nuorelta maksoivat yhteensä 5€.

Parkkipaikan jälkeen oli nousu linnakkeen portille hiekkatietä. 

Päivä oli todella kuuma ja me kaikki olimme melko tuskaskaisia kiivetessään lukemattomia portaita ylös. 

Viimeiset portaat ylös, olivat täysin alkuperäiset. 

Ylhäällä maisemat palkitsivat meidät. Alas Povadiaan oli näky mahtava. Jo pelkästään maisemien vuoksi oli käynti kohteessa kannattavaa. 

Maisemaa alas Povadiaan. 

Itse rauniot olivat todellakin rauniot. Kirkkoja oli ollut useampia ja niistä oli jäljellä vain "kivijalat" ja niiden kuvataulut. Alueen ympäri kiertävän muurin erotti kyllä. Linnakkeella oli kunnostettu 150metrin pituinen kävelysilta (yhdisti linnankukkulan sekä Tabiitetasangon toisiinsa) ja kaiteet, turvallisuuden vuoksi.

Kaivo. 

Matkalla sillalle. 

Silta linnakkeen ja Tabiitetasangon välillä. 

Alhaalla Povadia. 

Yksi menneen ajan kirkkojen paikoista. 

Linnakkeelta eteenpäin jatkaen olisi päässyt jopa johonkin luostariin asti. Sinne emme menneet, vaikka vahingossa tietä lähdimmekin sinne päin kulkemaan. Opasteita olisi saanut olla enemmän. 

Tämä kiviröykkiö oli merkkinä linnakkeen suuntaan. Tie suoraan johti luostariin. 

Kuumuudessa opastin porukkani vielä kierreportaita väärälle sisään/uloskäynnille (kaupungin puolelle). Linnakkeelle kun pääsi kahtakin erireittiä. Me olimme tulleet Itäiseltä portilta. 

Kaupungin puolen portilta ylös vei todella vanhat portaat (luultavimmin ne olivat jo virallisesti poissa käytöstä) tai sitten nämä kierreportaat. 

Paluumatkan teimme rannikkoa pitkin ja ehdimme vielä altaille uimaan kuuman päivän päätteeksi.

Yksi matkalla nähdyistä kirkoista. 

Rannikon maisemaa 

Hieno oli ollut tuokin käyntikohde ja samalla näimme vähän enemmän Bulgariaa turistialueiden ulkopuolelta. 

Nessebarin vanhakaupunki, Bulgaria

Ensimmäinen katsaus Nessebarin vanhaankaupunkiin. 

Lomamme ensimmäinen autoilukohde oli Unescon maailmanperintökohde, Nessebarin vanhakaupunki. Maanantaina me kolme (isäntä, minä ja tyttäremme) 13.7.26. siis starttasimme aamupalojen jälkeen vuokra-autollamme kohteeseen.

Auton jätimme ennen siltaa maksulliselle parkkipaikalle (n. 6 tuntia reilut 7€).

Parkkipaikan ympärillä oli jo komeita rakennuksia. 

Meitä turisteja oli sitten liikkeellä enemmänkin, mutta hyvin me saarelle mahduimme eikä meitä liikaakaan ollut. 

Aukio Nessebarissa. 

Kiertelimme katsellen rakennuksia ja raunioita sekä piipahtelimme tunnelmallisten katujen pikkukaupoissa. Jossain kohdin tuli mieleen, kuin olisimme olleet Korfun pikkukaduilla. Toki ne kadut olivat paljon kapeammat. 

Kristus Pantokratorin kirkko. 

Raunioita. 

Katuja. 

Katujen kauppoja. 

Mukaan mahtui perinteisiä, joka maan turistikrääsä - kauppoja, mutta myös käsityöliikkeitä sekä esimerkiksi viinikauppoja. Itselleni löysin tuolta kolmet korvikset. 

Upeita koruja. 

Pyhän Sofian kirkon rauniot. 

Katutaidetta? 

Söimme pikkulounaan "Kapteeni Nemo" - ravintolassa. Ja katselimme samalla kuinka sisämaasta päällemme kertyi tummia sadepilviä.

Ravintola Kapteeni Nemo. 

Ravintolasta sisältä. 

Keittolounaani. 

Saapuva myräkkä loi kuvauksellisen maiseman. 

Saimme sadekuuron niskaamme ja sen jälkeen ihailimme taivaan ja meren kaunista kontrastia.

Myräkän jälkeen taivas ja meri muodostivat vaikuttavan näkymän. 

Kahvit ja jäätelön Nautimme kahvila "Mona Lisassa", hintaan 7,10€. 

Kahvila Mona Lisa. 

Menu. 

Piipahimme myös ortodoksikirkossa, mutta valitettavasti sisällä ei saanut kuvata. 

Pyhän Jumalansynnyttäjän kirkko. 

Kirkon pihan asetelma. 

Kirkon julkisivu. 

Vielä lähdön päälle, kävi tyttäremme ostamassa yhdelle kissaparalle ruokaa (annospussi märkäruokaa oli yhden euron). Hyvin näytti maistuvan.

Nälkäinen kissa. 

Aika kuvattu tuulimylly. 

Vanhakaupunki oli näkemisen arvoinen, joten kannattaa suunnata sinne mikäli lähettyvillä olet. 

Bulgaria, Sunny Beach

Sunny Beach iltavaloissaan. 

Sunny Beach iltavaloissaan. 

Lähdimme Tuin pakettimatkalla 10.-17.7.2026 kolmisin eli minä, isäntä ja nuorin tyttäremme kohti Bulgarian Sunny Beachia. Varsinaisesti pakettimatkaa mikinkään tarvinneet, mutta meillä oli ko. firman lahjakortteja käyttämättä. 

Meille Bulgaria tarkoitti uutta maata, mutta vanhoja suunnitelmia eli sitä, että nytkin meillä oli auto vuokrattuna ja sillä tarkoitus kierrellä muitakin paikkoja kuin vain itse turistikeskusta.

Saavuimme Helsinki-Vantaan tuttuun Lentoparkkiin (viikon parkki hintaan 59,74€) perjantaina 10.7.26 illalla kuuden maissa. Lähtöselvitys oli jo tehtynä ennakkoon, joten meidän tarvitsi vain jättää laukkumme ja siirtyä turvatarkastuksesta eteenpäin.

Bulgarian Burgasiin meidät lennätti klo 19:55 Norwegian, suomalaisella henkilökunnalla. 

Nautin tuttuun tapaan punaviinin, koska se rauhoitti lentopelkoisen mieltä. Kyyti oli kyllä melkoisen tasainen ja kesti onneksi vain n. 2,5h.

Saimme tavaramme suhteellisen äkkiä ja heti marssittuamme porteista ulos oli meitä vastassa autovuokraamon mies (Speed Rent A Car, 230€), jonka kanssa asiointi sujui n. 5 minuutissa ja ehkä jo 15 minuutissa olimme Opel Corsallamme matkalla kohti Sunny Beachin appartament Kasandra hotellia. Tällaista nopeutta emme ole muualla kokeneet. Kerrassaan loistavaa. 

Söpö vuokra-automme. 

Pimeys oli jo saapunut Bulgariaan ja saavuttuamme hotelliin oli käsillä pienimuotoinen jännitys, koska hotelli oli pimeänä ja respa kiinni. Autollekaan emme paikkaa löytäneet.

Kassandra - hotelli iltavaloissaan. 

Jäin kyydistä pois ja lähdin tutkimaan hotellin aluetta, jostain pimeydestä luokseni tuli vanhempi mies ilmeisesti tiedustelemaan mitä puuhasin. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, hän ei puhunut englantia. Yritin sopertaa ja selittää kääntäjän avulla mitä alueella tein ja mainitessani nimemme, hänellä syttyi lamppu. Ojensi lapun, jossa oli tervetulotoivotukset, avaimet sekä kirjautumisohjeet seuraavalle päivälle.

Kyselin vielä autosta elekieltä ja muutamaa sanaa käyttäen ja sain tietää, että auto oli auto bulgariaksikin. Mies viittilöi ajamaan talon taakse ja nämä tiedot kasassa hyppäsin takaisin auton kyytiin.

Parkkeeraus olikin sitten mielenkiintoisempi juttu. Parkkitila oli jo täynnä autoja, mutta jotenkin me saimme miehen viittilöinnillä ja ohjeilla jotka kuulostivat "dinosaur", auton jonkinlaiseen parkkiin.

Näkymää parkkialueelle. Välillä autoja oli monessakin rivissä. 

Yön pimeydessä sitten hiivimme huoneeseemme, joka tuntui melkoiselta rähjältä. 

Aamulla elämä näytti jo paremmalta ja valossa huone hyvältä. Toki keittiössä oli ollut jonkinlainen vesivahinko, jokaista kaappia ei huvittunut hajujen takia avata ja lattia oli kärsinyt. Muuten huoneisto jossa oli tupakeittiö, makuuhuone ja pesuhuone sekä terassi olivat varsin hyvät, eivätkä rähjäiset.

Pesuhuone. 

Olohuoneen levitettävä sohva. 

Makuuhuone. 

Keittiö. 

Ensimmäinen päivä kuluu meillä aina rantalomakohteissa, rentoutuen. Tämän vuoden poikkeuksen teki sen, että samaa rataa meni toinenkin päivä. Niin raskas oli vuosi tähän asti ollut. Uimme, luimme, söimme ja vain olimme. Meressä toki kävimme. Sinne oli hotelliltamme n. 700m.

Allas-alue oli varsin iso verrattuna pieniin hotelleihin, jossa usein olemme majoittuneet. Siellä ei ruuhkaa sitten missään vaiheessa ollutkaan. Aurinko paistoi altaalle aina iltaan asti. Allasbaarista sai syötävää ja juotavaa (esim. olut ja tuoremehu 3€, mohito 9€). 

Hotellissa oli selvästi myös asuntoja ja osaa asunnoista omistajat vuokrasivat edelleen. Yhdessä asunnossa oli ovi teipattu kiinni ulosoton tms. toimesta (jos oikein ymmärsimme). 

Allasalue päivällä.

Rannalla chillailua. 

Ilta saapuu altaille. 

Mohitot. 

Kolmantena päivänä suuntasimme Nessebarin vanhaankaupunkiin. Se on Unescon maailmanperintökohde ja varsin kiehtova vanhoine rakennuksineen ja raunioineen. Teen tuosta oman kirjoituksen.

Nessebarin vanhakaupunki. 

Neljäs päivä oli taas lepopäivä ja kolusimme altaan ja meren lisäksi vain lähitienoita. Yritimme shopailemaan Royal Beach Malliin, mutta ostoskeskus oli kyllä täyttä farssia. Rakennuksessa oli hotellin lisäksi ehkä kymmenkunta kauppaa, josta auki oli n. puolet. Tyttärelle tämä oli suuri pettymys.

"Ostoskeskuksen" iltavalaistus. 

Viidentenä päivänä meitä kutsui Povadia ja Ovechin linnoitus. Tuosta kirjoitan niin ikään oman kirjoituksen. 

Ovechin linnoitus. 

Kuudes päivä vietettiin taasen uiden ja shoppaillen tuliaiset. Rantakaduilla ja muillakin pikkukaduilla oli turistikauppoja vaikka kuinka paljon. Perinteiset magneetit ja snapsilasit löytyivät siis sieltä. 

Rantakojuja. Päivällä oli suhteellisen rauhallista. 

Tuliaiseksi snapsilasit. 

Seitsemäs eli viimein päivä paratiisissa lähtikäyntiin aamu-uinnilla. Päivä oli myös tyttäremme 15-vuotissyntymäpäivä, joten sen juhlintaa oli tiedossa. Tyttärestämme on kuoriutunut jalkapallofani, joten lahjaksi tuli sitten mm. Bellinghamin pelipaita. Meneilläänhän oli myös MM-kisat, joten reissuiltoihin oli kuulunut myös kisakatsomot. 

Syntymäpäivä jäätelöä. 

Luovutimme huoneen klo 11 ja saimme takaisin huoneen tarkistuksen jälkeen 100€, mikä oli pitänyt respaan ikäänkuin takuuksi maksaa. Tämä oli meille uusi käytäntö. 

Mainittakoot vielä, että ihan viimeisillä minuuteilla huoneessamme tapasimme iiiiiison hämähäkin. Voi sitä kauhun tunnetta. Onneksi vasta lähdön hetkellä. Muuten en olisi kyllä enää nukkunut. Kaksi vuotta sitten Albaniassa tytär teki tuttavuutta pimeällä partsilla tarantellan kanssa ja nyt kohtasimme tämän jonkun juoksujalkaisen "ystävän". 

Huoneemme hämis. Tulitikkurasiaa isompi! 

Viimeisen päivän vietimme Burgasin hiekkafestivaaleilla sekä eläintarhassa (näimme kapybaran!) . Piipahdimme myös kuuluisien mutakylpyjen vieressä, mutta uimaan emme menneet. Näistä kirjoitan myös omat kirjoitukset. 

SandFest 2026 Burgas. 

Mutakylvyt. 

Auton palautimme päivän aktiviteettien jälkeen yhtä sujuvasti kentälle, kuin sen olimme saaneetkin. Mies kiersi auton ympäri, tsekkasi että tankki on täynnä ja lähti. Suosittelemme ko. firmaa. 

Lentokenttä. 

Lentomme lähti hiukan myöhässä eli vasta puolenyön jälkeen ja Suomessa olimme kolmen jälkeen. Yölento sopii minulle parhaiten, silloin en jotenkin hahmota kuinka korkealla ollaan ja lentopelko ei saa niin suurta valtaa. 

Matka oli ikimuistoinen ja viimein päivä lähes täydellinen. Kotiin saapui siis onnellinen porukka ja mikä parasta, koti oli siisti ja aamupalat valmiina jääkaapissa. Kotiin (työt estivät mukaan lähdön) jäänyt tyttäremme oli meitä näin ilahduttanut. 

Tuliaisia. 

Yleistä Sunny Beachistä

Sunny Beach muuttui pimeän laskeuduttua juuri rannan tuntumassa varsinaiseksi bile-helvetiksi... Tai taivaaksi, ihan kuinka itse tykkää. Musiikki pauhasi periaatteella "meillä soi kovemmin kuin naapurissa". Noiden alueiden ravintolat eivät meitä mukaansa temmanneet, vaan söimme sivummassa, usein hotellien omissa ravintoloissa. Jokainen valinta oli meille hyvä. Ravintoista seuraa oma kirjoitus. 

Illan pimetessä Sunny Beach heräsi äänekkääseen menoon. 

Sunny Beach tarjosi myös mm. vesihupia (mm. Parasailing kahdelta 120€), venekyytejä Nessebariin, trampoliineja, tivolin ja casinon. Rannantuntumassa kaikki oli kalliimpaa, kuin pikkuisen jo sivuun mennessä. 

Ranta täyttyi auringonpalvojista välillä melko täyteen. "Autiota" hiekkarantaa pystyi kokemaan vain pimeällä. Muutoin ranta oli oikein kiva ja siisti. Meduusoja oli melko paljon, mutta se laji ei ollut vaarallinen. Toki herkille, saattoi polteoireita tulla. Tyttäremme snorklailee paljon ja ilmeisesti törmäili juurikin meduusojen kanssa. Hän kuvaili ihoärsytystä voimakkaaksi nokkosenpoltteeksi. Edellisvuoden meduusat Tanskassa eivät aiheuttaneet mitään. Niitä silloin pidimme kädessäkin. 

Snorkkeloinnin saalista. 

Kissoja oli paljon ja suurin osa hyvänkuntoisia. Joillain oli toki turkin takkuisuutta, tappeluvammoja ja silmävaivoja. Moni (kuten tyttäremmekin) näytti ruokkivan niitä, vaikka virallisia ruokintapisteitä emme nähneet. 

Kisu otti rennosti. 

Linssilude. 

Sunny Beach tarjoaa monenlaista. Sieltä ja viimeistään sen läheisyydestä löytyy jokaisen makuun jotain. 

Isot ruokakaupat olivat täälläkin pienempiä edullisempia ja paikasta löytyi mm. Lidl. 

Autoilukulttuuri ei ollut kaaosta. Paikalliset toki kovempaa ajoivat, mutta eivät takataskussa kiinni, eikä rääkätystä ollut havaittavissa. Kiiruimmat malttoivat ohittaa hidastelevat turistit tilanteen niin salliessa. Nopeusrajoitukset vaihtuivat äkisti, tyyliin muutaman sadanmetrin sisään 40-90-30. 

Auton parkkeerauksen kanssa sai olla tarkkana. Vain sallituille paikoille, joista osa maksoikin. Parkkialueita oli joka paikassa ja Burgasin keskustassa oli maksut vyöhykkeiden mukaan. Parkkia sai välillä oikein etsiä. 

Bensa oli halvimmillaan 1,39€ ja kalleimmillaan 1,65€. Meidän viikon ajelut maksoivat reilu 40€.

Kuumuus ei ollut yhtä kuumaa kuin välimerellä. Täällä koimme +28-36c° lämpötiloja, mutta jotenkin se ei ollut yhtä polttavaa. Bulgariassa saattaa sadellakin useammin. Me saimme kaksi kertaa kuuron niskaamme. 

Bulgariassa näimme myös Hesburgerin! 

Lentokenttä oli ökykallis! Jos muuten totuimme edullisiin hintoihin, tuolla mäkin nuggettiateria olisi maksanut reilu 20€! Huoh! Syökää ennen kentälle menoa.