Roadtrip 2025

Voi pojat miten onnellinen olin saadessani tietää että myös isännän onnistui lähteä kanssamme kesälomamme roadtripille. Olin toki jo valmistautunut siihen, että pahimmassa tapauksessa minä lähtisin yksin teinityttäriemme kanssa lomalle. Likoille kerroin, että Tukholmassa voi käydä niin, että ajan auton ulos laivasta ja sulavasti Vätterin rantaan, jossa sitten reilut kaksi viikkoa nukumme autossa. Olen hiukan arempi ajelemaan ulkomailla tai ainakin isojen kaupunkien keskustoissa. Onneksi tosiaan loma meillä kaikilla onnistui ja pääsimme yhdessä matkaan.

Joistain paikoista tuli hommattua jääkaappiin magneetteja lisää.

Reittinä oli siis Suomi-Ruotsi-Tanska-Saksa-Itävalta-Liechenstein-Sveitsi-Ranska-Luxemburg-Belgia-Alankomaat-Saksa-Tanska-Ruotsi-Suomi ja aikaa tälle lenkille 16 päivää. 

Pientä lisäjännitystä reissuumme teki se, että tajusin paria päivää ennen reissua etten ollut hommannut Green Cardia autooni. Olisi voinut olla niin ettei sitä olisi edes tarvinut, mutta olen varman päälle laittaja ja tuokin oli sitten hommattava. Onneksi se järjestyi saman tien sähköisesti. Ja autokin oli katsastettu, vaikka sydän jätti parikertaa lyömättä, kun löysin aluksi vain vanhan katsastuslapun... Tuorein piilotteli muiden paperien lomassa.

Auto huollettuna ja tankki täynnä, lähdimme perjantaina 11.7.25. matkaan. Vanhin tyttäristämme ajoi mielellään ja lähes Turkuun asti, koska ulkomailla se ei enää onnistunut, hänen poikkeusluvallaan saatu kortti ei enää siihen riittänyt.

Rapakon ylitimme Viking linen Gabriellalla 11.-12.7.25. Matka taittui rattoisasti ja vähän huvittuneenakin, kun kuuntelimme kannella kahden, jo vähän vanhemman ihmisen humalaista rakkauden taistelua. Toinen olikin ollut jo kauan naimisissa ja pimittänyt tätä tietoa toiselta. Niin se elämä voi joskus olla salaperäistä ja petollistakin. Taisivat nuo ihmiset kuitenkin lopulta unohtaa viralliset kumppanit, vaikka oikeasti olisivat saaneet jo unohtaa edessään olleet tuopit. Ehkä muutama liikaa oli tullut nautittua.

Auringonlasku. 

Tämä oli vuorossaan kolmas autorundimme, minkä perheenä yhdessä teimme. Ensimmäinen vuonna 2019 ja toinen vuonna 2020. Mukana muuten sama kööri, mutta nyt jo pitkälti aikuinen poikamme ei reissuillemme ole enää viime vuosina lähtenyt. Ensimmäinen reissumme jatkui Saksasta Tsekkiin ja sieltä Puolaan ja Baltian maiden kautta takaisin Suomeen. Toinen reissumme keskittyi Latviaan ja Liettuaan. Kaikista löytynee täältä blogista postaukset, jos niihin haluat tutustua.

Tämä postaus kertoo nyt hyvin pintapuolisesti reissustamme ja teen, ajan kanssa kohteista pidemmät sepustukset isomman kuvamäärän kera.

Kilometrejä kertyi reilut 5000. Pysähdyksemme eri paikoissa ja maissa kestivät muutamista tunneista muutamaan päivään. Mm. Belgian läpi vain ajoimme, toki yhden kauppa- ja jäätelöpysähdyksen taktiikalla.

"Must see", kohteista koostui tämä reissu. Halusin nähdä mm. Saksan Romattisen tien eli linnatien. Reitti alkoi Saksan Würzburgista ja kulki aina Füsseniin asti. Suunnittelimme, että lyhin ja vähiten raastavin reitti olisi tulla suoraa laivalla Travemundeen. Laivan hinnalla laskeskelimme kuitenkin tulevamme Tukholman kautta edullisemmin, vaikkakin se tarkoitti ajamiskilometrejä ja maksullisia sillanylityksiä Tanskaan. Ja sittenhän reitille sattuikin Kööpenhamina, jonka ohi ajoimme vuonna 2019. Muita "must see" kohteita olivat Pikku Venetsia ja lukuisat kirkot.

Juuri tuona 2019 vuonna ajoimme parin viikon reissumme yöpyen eri kohtiessa rytmillä "yksi -kaksi-yksi". Tuo oli hyvä  rytmitys, antoi silloin ainoalle kuskillemmekin (isäntä) luvan palautua, nauttia ja levätä. Tällä rytmillä tuo rytmitys ei ihan onnistunut.

Ruotsi, Tukholma - Tanska, Kööpenhamina n. 654km.

Eli kaksi yötä Kööpenhaminassa 12.-14.7.25. ja missäs muussa kuin halvimmassa majoituksessa mitä löysimme. Kaikki taitavat tietää, ettei Tanska tai Kööpenhamina kuulu niihin halvimpiin kohteisiin. N. 224€ airbnb:n tarjoamassa VENE-majoituksessa (Tuborg Haunepark, Hellerud). Hintaa nosti sesonki ja viikonloppu. Lopulta ollessamme tuossa kuuluisassa veneessä, päätimme hyvin merenkostean (ei muuta kosteutta) ensimmäisen yön jälkeen vaihtaa kuivampaan paikkaan. Köpis siis haukkasi jo heti budjetistamme ylimääräistä, mutta oli se sen väärti. Manittakoot, että budjetti kärsi myös hiukkasen meidän pienestä nälästämme. Ostimme nimittäin ihan vaan pikkupurtavaa juomien kera ja maksoimme siitä 120€!

Ensimmäisen yön majoituksemme. 

Satama oli upea. 

Näistä maksoimme itsemme kipeäksi. 

Pieni Merenneito. 

Siltamaksut eli Juutinrauman sillan ja Iso-Beltin sillan ylitykset maksoivat kirjautumalla clubiin (Öresundsbron Go-palvelu) vähemmän. Tuohon clubiin liittyminen maksoi reilut 50€ ja on voimassa vuoden verran. Mitä useammin sillat ylittää, sitä halvemmaksi ne tulevat. Juutinrauman ylitys olisi maksanut ilman clubia 68€. Clubilla maksoimme toiseeen suuntaan 24,56€ ja takaisin 24,55€. Iso-Beltin ylitys ilman clubia 30€ ja clubilla 27,73 molempiin suuntiin. Ilman jäsenyyttä olisimme siis maksaneet ylityksistä 196€ ja nyt jäsenyydellä ja jäsenmaksulla 154,57€.

Kävimme uimassa
Iso-Beltin sillan kupeessa. 

Ranta oli täynnä meduusoja, joita rohkeimmat meistä tohtivat ottaa käsiinsä. 

Tanska, Kööpenhamina - Saksa, Hannover 476km.

Kööpenhaminasta matkamme jatkui helteisen meduusaunnin jälkeen Saksan Hannoveriin asti. Siellä majoituimme yhden yön 14.-15.7.25. ja mielessämme oli jo ah, tuo ihana Romantiche Strasse. Siispä meille ei ollut varatessakaan niin väliä missä kävisimme yhden yön nukkumassa, mutta yllätys oli silti se, että Hannoverissa oli kaksi saman nimistä hotellia (Hotel Hennies, 99€), tai no toinen olikin siis lähinnä motelli ja sehän oli se meidän paikkamme. Meidän ja muiden reissutyöläisten.. no huone oli onneksi puhdas, vaikka lämmin ruoka jäikin samaatta. 

Automme ei mahtunut hotellin pihaan,
raksapakujen rivistöön, joten se vietti yön kadulla.

Tuo toinen Hennies olisi kyllä ollut meille turhan fiini. Golf-kentät ja kaikki. Minä tuonne väärään paikkaan navigoin (vaikka ensin en ollut kartturi, vaan kuljettaja Tanskasta Saksaan), mutta tikulla silmään joka vanhoja muistelee.

Muistakaa reissuillanne käydä ajoissa syömässä, eikä jättää sitä vasta viimeiseen hätään. Kaikki ovat silloin jo kiinni! Tämän jouduimme kokea ja syödä iltapalaksi vain eväitämme. Onneksi niitä sentään oli.

Tuli huomattua, että mootoribaanan bensanhinnat olivat jopa kymmeniä senttejä kalliimmat, kuin vähän sivussa pienessä kylässä poiketessa. Me siis teimme poikkeamia reitiltä sivuun ihan vain tankataksemme. P.S. Ruotsissa takkasimme kanisterimme täyteen, josta tankkasimme Tanskassa.

Saksa, Hannover - Saksa, Füssen n. 700km.

Aika pitkä oli ajomme Füsseniin. Romanttinen tie oli toki komea ja linnat sen varrella, mutta takamukselle yhden päivän ajo Hannoverista asti oli turhan pitkä. Tiellä ajettiin välillä aika pieniäkin nopeuksia ja sattuipa yksi onnettomuuskin meidät pakottamaan kiertoreitille. Odotin tältä pätkältä enemmän.

Würzburin linna.

Itävallan (Füssenista on n. 5km rajalle) lähestyessä mieli kuitenkin kirkastui. Maisemat olivat henkeäsalpaavat. Siellähän sitä mäkihyppyäkin paljon hypätään, ei tarvitse mäkiä itse tehdä, kuten Seinäjoella! 

Füssen lähestyi ja samalla Itävallan raja.

Füssenissa 15.-16.25. majoituimme ihan Neuschwansteinin linnan ("Sleeping Beauty", tämä linna on ollut Disneyn linnalogon innoittaja) juurella, Schlossrestaurant Neuschwanstein (298€)  nimisessä hotellissa. Siellä oli upeat aamupalat, ehkä panostus ruokaan selitti tuon nimenkin. Heti suunnitteluvaiheessa poikkesimme ihanne rytmityksestä, kun päätimme olevamme tuolla vain yhden yön, jotta ehtisimme kaikki kohteemme nähdä. Hotelli oli upea, sänkyn yllä prinsessakatos ja hotellin sijainti tosiaan ihan linnan juurella. Upeaa. Tuon paikan tämä prinsessa olikin halunnut nähdä. 

Hotellimme ja Neuschwansteinin linna.

Prinsessojen sängyn verhot.

Hohenschwangau.

Neuschwansteinin linna.

Saksa, Füssen - Itävalta - Liechenstein -Sveitsi, Wildhouse 224km.

Jatkoimme tuolta Itävaltaan, jonka vinjetin ostimme kätevästi n.10€n hintaan sähköisesti. Tämä siksi, kun halusimme jaa Itävaltaa enemmänkin kuin vain pienen pätkän. Saksaa olimme jo kylliksi nähneet.

Olimme ajatelleet reippailevamme pienen kierroksen Partnachklammissa, komeassa maastossa kansallispuistossa, mutta edellispäivän istuminen joudutti meitä jatkamaan matkaa, että pääsimme seuraavaan kohteeseen edellispäiväistä aiemmin.

Lech -joki, jonka ympärillä olisi mennyt vaelluspolkujakin.

Itävallassa pysähdyimme kirkkaan sinistä jokea kuvaamaan, mieli olisi tehnyt jopa uida, mutta vesi oli kylmää. Pysähdyimme jäätelöille ja cappuccinoille Lech nimiseen kaupunkiin ja jatkoimme matkaa Liechenstainia kohti. Välimatkat eivät olleet pitkät ja siksi mahdollistuikin se, että jo illalla olimme Sveitsissä. Liechensteinissä kuitenkin ehdimme tutustua pääkaupunki Vaduziin jonkun tunnin ajan. Minimaassa oltiin siis miniajan.

Alankoa vuorten välissä.

                                     

Ihan nippelitietoa tähän väliin, että Itävallassa bensa maksaa ainakin tällä hetkellä vähemmän kuin Saksassa.

Vaduzin kirkon edestä.

                                        

Vanha mittauspiste ja tällä paikalla ollut aikanaan ensimmäinen parlamenttitalo.
Nykyisin paikalla oli turisti-info.

Illan ravintolamme Sveitsissä.

Majoituimme Sveitsissä kaksi yötä 16.-18.7.25., molemmat eri paikassa. Ensimmäisen yön olimme rinteiden välissä Hirschen Guesthause -nimisessä paikassa (yö 149€) ja ehdimme kuin ehdimmekin syömään ravintolaan (pelkäsimme kaikkien olevan jo kiinni) sateisen illan saattelemana. 

                                       

Majoituksemme.

Olimme pysähtyneet jo heti rajan jälkeen ostamaan Sunrise -puhelinliittymän (n. 20€, josta riittää dataa viikoksi), koska Sveitsissähän ei ilman isoja puhelinlaskuja suomalaiset liitymät toimi. Tämä pelasti teinimme elämän ja meidän aikuisten Duolingon striikin pysymisen. Okei, teki isäntä vähän töitäkin.

Sveitsin vinjetin olimme ostaneet jo etukäteen niinikään sähköisesti. Vinjetti oli n. 42€ ja olisi voimassa tammikuun loppuun asti. 

Matkamaisemia.

Matkamaisemia.

Toisena päivänä (joka oli nuorimman tyttäremme syntymäpäivä) piipahdimme Zürichin laitamilla mm. Lindtin tehtaalla. Suklaansyöjän paratiisi! Helle toki sotki sen ettei tuliaisia voinut ajatellakaan tuovansa tuolta. Kävimme myös kaupungissa nimeltä Luzern, jota kutsutaan jopa Sveitsin kauneimmaksi kaupungiksi. Sitä emme yhtään ihmetelleet. Pääsimme uimaan Luzerninjärveen. Oli virkistävä kokemus ja tavattiinpas tuolla eräs paikallinenkin joka kertoi olleensa Hyrynsalmella Suomessa! Aika hauskaa, että visiitti ei ollut kohdistunut esimerkiksi Helsinkiin.

Lindtin tehdas. Suklaamaistiaisia sai ihan mukavasti.

Kilchberg, Zûrich, Sveitsi.

William Tell, Altdorf, Sveitsi.

Maisemia eteenpäin.

Sveitsin sisällä ajoja ja siirtymää päivän aikana n. 160km.

Toisen yön vietimme Mövenpick Hotel Egerkingenissä (150€), joka osoittautui melko hulppeaksi paikaksi. Aamupala olisi maksanut reilut kolmisenkymppiä per pää, joten emme sitä ottaneet. Hotellissa oli parasta päästä kylpyammeeseen, vaikka tälläkään kerralla ei mukanamme ollut kylpyvaahtoa, vaikka juuri semmoisesta lillutelusta usein unelmoimme.

Mövenpick Hotel Egerkingenissä. Emme syöneet kuitenkaan Mövenpick -jäätelöä.

Sveitsi, Egerkingen - Ranska, Colmar n. 110km.

Olimme siis viettäneet jo kolme yksittäistä, peräkkäistä yötä vaihtaen aina maisemaa. Viimein seuraava pysähdyksemme oli kahden yön sellainen 18.-20.7.25. Centre Ville Avec Garage (244€) ja jo Ranskan puolella, Colmarissa.

Ranskan tunnelmallisia teitä.

Ah, ihana Calmar.

La Petite, Little Venice eli pikku Venetsia.

Tuota erityisesti me tytöt olimme odottaneet. Lukuiset tiktok -videot piparkakkutalojen lomassa mutkittelevista pikkuteistä ja venetsian tyylisistä kanaaleista, olivat tehneet vaikutuksen jo sellaisenaan, mutta livenä paikka oli kyllä ehdottomasti vielä parempi.

Howl´s moving castle. Colmar, France.

Piparkakkujen näköistä elämää.

Tuolla me pikku prinsessat ja seurueemme prinssi (vaiko narri) vaeltelimme lumoutuneina paikasta toiseen ja olipa siellä upea kirkkokin. Ja haikarat! Olihan niitä jo näkynyt aiemminkin, mutta täällä jopa kirkon katolla, saivat ne pesiä rauhassa. Haikara onkin Alsacen, eli tuon alueen tunnuslintu. 

Taloissa oli lukuisia haikara-koristeita.

Hyvä on myös mainita, että hinnat tipahtivat Sveitsin tasosta ihan kivasti. 

Ranska, Colmar- Luxemburg, Luxemburg City n. 280km.

Strasburgin tunnelmaa.

Parin lisä-Disney -päivän jälkeen, jatkoimme Strasburgin kautta Luxemburgiin, missä vanhempi tyttäristämme oli edelliskesänä nuorisovaihdossa reilun viikon. Hän sain näyttää meille Luxemburg cityn nähtävyydet (ja hei, taas pääsin kirkkoon!) ja Larochette nimisen -paikan. Siellä he silloin majoittuivat. Kyllä tuosta tyttärestä matkaoppaaksi olisi! Luxemburg näytti meille parastaan ja siellä siis yövyimme yhden yön Ibis luxemburg Aeroport hotellissa 20.-21.7.25 hintaan 114€.

                                         

Strasburgin Notre Dame.

Reissua suunniteltassa oli jo selvää, ettemme halua omalla autolla olla Belgiassa hirmu pitkää aikaa. Automurroista olimme kuulleet ja lukeneet paljon, joita tapahtui jopa hotellien parkkipaikoilla, joten mm. siksi ajoimme käytännössä Belgian läpi yhden kauppa- ja jäätelöpysähdyksen voimalla. Toki tässäkään ei etäisyydeet olleet pitkiä, joten mitään pitkää istumista ei määränpäähämme Alakomaiden Baarloon ollut. 

Wilhelm II:n ratsastajapatsas.

Ruokapaikkamme viisaat sanat.

Adolphen silta.

Belgia.

Luxemburg, Luxemburg City-  Belgia - Alankomaat, Baarlo 260km.

Baarlossa vietimme yön 21.-22.7.25. B&B Onder De Noot (134€) -nimisessä paikassa. Käytännössä meillä oli siis uima-altaallinen asunto käytettävissä. Aamiaisen saimme huoneeseen tarjoiltuna. Kokemus oli hieno. Vähän kuin olisimme olleet maalaiskartanossa. Kanaaleja näimme ajomatkalla, mutta eivät ne olleet talojen ympäröimät kuten Amsterdamissa.

Majoituksemme.

Rose -lasilliset puutarhassa.

Baarlo, Alankomaat.

Alankomaat, Baarlo - Saksa, Bremen 327km.

Alakomaiden yön jälkeen palasimme Saksaan ja ensiksi yhdeksi yöksi Bremeniin 22.-23.7.25. Holiday Inn Express (112€). Tuonne muutes minä taas ajelin. Tällä kertaa ihan hotellille asti. Tsekkasimme Bremenin soittoniekkojen patsaan (aasin jalkoihin tarttumalla saa kuulemma onnea ainakin vuodeksi) lisäonnen toivossa ja söimme hyvät ruuat raatihuoneen laidalla. Kirkot olivat epäonnekseni menneet jo klo 17 kiinni, joten niitä piti katsella vain ulkoapäin. 

Kuuluisuuksien "tassujen"jälkiä.

Nämä kaverit seikkailivat katukuvassa.

Raatihuone.

Saksa, Bremen - Saksa, Hampuri 121km.

Seuraavat kaksi yötä 23.-25.7.25. olimmekin yhdessä unelmapaikassani eli Hampurissa. Tuona 2019 vuoden reissullamme valitsimme Saksan kohteista Lyypekin ja ajettelimme, että Hampuriin vaikka lentää joskus. No nyt Hampuri sattui meidän autoreitillemme.

Aiemmin jäi mainittua, että Saksan ympäristötarra tuli hommattua etukäteen (isot kaupungit kuuluvat ympäristövyöhykkeisiin). Tilasimme sen autoliiton kautta ja maksoimme siitä paljon enemmän kuin vastaavasta tarrasta olisi tarvinnut maksaa hakemalla sen esim. katsastusasemalta Saksasta. Me emme halunneet hukata matka-aikaa moiseen ja siksi hommasimme sen etukäteen.

Siirtymä ei taaskaan ollut pitkä, joten meillä oli rutinaallisesti aikaa kierrellä Hampuria. Shoppailimme (jota oli tyttärille luvattu) ja kiertelimme nähtävyyksiä. Muutamissa kirkoissakin tuli taas käytyä. Yhdessä niistä pääsimme kuuntelemaan urkumusiikkiakin. Oli vaikuttavaa. Majoituimme Sleephotels Suite Gardessa (190,44€). Auton saimme kivasti (toki lisähinnasta) rautaporttien sisään hotellin eteen. Alue oli suht rauhallista ja osin hienoakin (mm. Porchen myymälä oli melko liki), mutta ties mikälaista hiihtäjää kohtasimme kävelymatkalla (n. 2km) niinsanottuun pääkeskustaan. Välillä jo sanoin tytöille, että pitkäkääs laukuistanne tiukemmin kiinni. Kuka meitä olisi auttanut jos jotain olisi sattunut. Kaikki ympärillä näyttivät enemmän ja vähemmän jengiläisiltä. No "ei seepraa ole raitoihin katsominen", ei meille mitenkään käynyt.

Hampuri, Saksa.

Hampuri, Saksa.

St, Peter´s Church, Hampuri.

Hampuri tuli kyllä nähtyä. Jos sinne vielä menisin niin junalla ja se olisi korkeintaan vaihtopaikka seuraavaan junaan. Asemalla oli oikeasti lähes kaikki mitä ihminen tarvitsee. ruuat ja kaupat löytyivät sieltä. Ja tarkennuksena vielä, että enhän mä nyt tokikaan kieltäytyisi matkasta Hampuriin, mutta ehkä muualle kuitenkin vielä ensin..

Hampuri, Saksa - Ruotsi, Gissebo 775km.

Hampurista ajelimme Tanskan läpi yhden uintipysähdyksen tehden, aina Ruotsin Malmöön asti jossa kävimme syömässä Burger Kingissä. Yön vietimme vasta jossain levähdyspaikalla 25.-26.7.25. Ruotsin Gissebon lähellä. Ajopäivä oli pitkä ja yö vastaavasti kuuma ja lyhyt. 

Juutinrauman silta.

Ruotsi, Gissebon- Ruotsi, Tukholma n. 320km

Aamulla starttasimme kohti Tukholmaa pysähtyen Ekenäsin linnassa, Kolmårdenin laitamilla jätskillä ja Södertäljessä syömässä Tindermans Bistrossa (526 kruunua ruuat neljälle juomineen).  

Kolmårdenin liepeillä jäätelöpaussilla. 

Ekenäsin linna, Ruotsi.

Suomeen Turkuun palasimme Viking Glogylla 27.7.25. Ja oikeastaan vasta tuolloin näimme ekat Suomalaiset ja tottakai kotipaikkakunnaltamme ja siitä vierestä pitäjästä eli Nurmoosta. Yhden Suomen kilvissä olevan rekan olimme nähneet Alankomaiden jälkeen Saksan puolella ja Neuschwansteinin linnanpihalla, saatoimme ehkä kuulla suomea. Muuten meillä oli varsin onnistunut "pako" suomalaisista. 

Viking Gloria kuljetti meidät takaisin Turkuun.

Ekan kerran pystyin sanomaan, että oli vähän jo kotia ikävä. Upea oli kaikenkaikkiaan reissu ja paljon jäi vielä nähtävääkin, mutta samaan aikaan kun reissu virkisti, kyllä se väsyttikin. Tytär ajeli meidät melkein kotiin asti ja näin reissuympyrä sulkeutui.

Täytyy vielä sanoa, että tämä oli nyt ehkä sellainen prinsessojen ja linnojen reissu. Isäntä meni kivasti mukana. Prinsessojen ympäröimänä hän kotonakin on.

"Jokainen nainen 
on oman elämänsä 

prinsessa
vaikka joskus kruunu 

saattaa olla 

hieman ruosteessa 

hukassa 

tai vinossa."

Una Reiman 

Tarina jatkunee omina pikkupostauksina...

Viisi naista ja Skoda, suuntana Lofootit!

Tämä reissu otti tuulta purjeen alle jo viime syksynä.

Työpaikalla, eräässä kahvipöytäkeskustelussa heitettiin ilmoille ajatus reissusta Lofooteille. Äkkiä oli mukaan lähdössä autollinen ystäviä.

Reissua suunniteltiin enemmän ja vähemmän läpi vuoden, mutta todellisuudessa vähillä palavereilla reissuun lähdettiin. 

Tiedossamme oli yksi ennakkoon varattu majoitus Svolvaer (Lofoottien epävirallinen pääkaupunki, jossa asustaa n. 5000 asukasta) nimisessä paikassa Lofooteilla ja muutoin majoitus hoituisi teltoilla, joita mukana oli kolmekin kappaletta. Tavaraahan viisi naista sai jo lähtiessä kohtuullisesti mukaan ja kaikki tarpeellista tottakai!

Auto starttasi Seinäjoelta seitsemän maissa maanantaina 23.6.25. Istumapolitiikka oli varsin selkeä. Pitkät enimmäkseen edessä, me lyhyet takana. Tilaa oli jaloille Skodan tilaihmeessä yllättävän ruhtinaallisesti.

Pakollisia pysähdyksiä tehtiin tarpeen mukaan, mutta melko sukkelaan iltapäivällä olimme jo Ruotsin Haaparannassa Candy Worldissä ja sen jälkeen Ikeassa syömässä. 

Karkkikaupan väriloistoa. Meidän ostokset jäivät melko pieniksi. 

Olimme tuumineet jäädä ensimmäiseksi yöksi Jockfall putouksen kupeessa olevalle leirintäalueelle, mutt satoi niin rankasti, että päätimme jatkaa matkaa. 

Jockfall, Ruotsi. 

Sateesta huolimatta tunnelma oli hyvä ja takapenkkiä tanssitti! 

Navi varoitteli tietöistä, mutta melko sujuvasti ajelimme. Yhden pätkän jopa lentäjän perässä, kuten käännös meille "saattoautosta" kertoi. 

Lähellä Kiirunaa viimein pysähdyimme leiriin. Altta - leirintäalue tarjosi meille puitteet telttailuun ja ruoka saatiin tehdä huoltorakennuksessa lämpimässä. Yö maksoi viideltä hengeltä kahdella teltalla 400kruunua. Ei paha hinta ollenkaan. 

Iltapala leirintäalueen lämmössä. Joku nokkela oli hoksannut ottaa leikkuulaudan mukaan ja onneksi niin, sillä pitihän meidän saada tomaattia leipiemme päälle. Niitä kun ei enää rajan yli saanut viedä! 

Huoltorakennus. 

Maisemaa leirintäalueelta. 

Ensimmäinen tämän reissun piilotettu Finstones. "Keep or hide" - ja kuvaa fb - ryhmään. 

Tiistaina 24.6.25.

Yö sujui veden ropinaa kuunnellessa. Kukaan ei tainnut nukkua järin hyvin ja yksi meistä ei edes sitäkään.

Nousimme ajoissa ylös, koska tarkoitus oli päästä jo Lofooteille ihmisten aikoihin. 

Ennen Norjan rajaa pysähdyimme Abiskon kanjonilla ihailemassa veden vyörymistä. Luonnonpuisto tarjosi kyllä mahtavat maisemat. Tästä olisi voinut jatkaa pidemmällekin reippailulle, mutta tällä reissulla sellaiset eivät kuuluneet ajatuksiimme. 

Abisko. 

Abisko. 

Pieni shoppailu - pysähdys. 

Norjan raja ylitettiin sulavasti ja maisemat vaihtuivat melko pian vuoristoisiksi. 

Lofooteille johti hyvä E10 tie, jossa oli ylityksenä lukuisia siltoja. Pahin, isoin ja minun mielestäni pelottavin (ja minä ajoin), oli Tjeldsundin silta, joka oli 1007m pitkä.

Tunneleita oli siltojen lisäksi paljon. Joku jopa yli 6km pitkä ja osa kulki myös veden alla. 

Yksi lukuisista tunneleista. 

Osa teistä oli kapeita, mutta tuotakin kapeimpia ovat olleet jylhät kreikkalaiset vuoristotiet. Ehkä asuntovaunun kanssa olisin ajatellut toisin.

Lampaita oli teillä varottavana jonkin verran. Varoituskyltit kertoivat myös hirvistä, mutta niitä emme kuitenkaan nähneet. Porotkin jäivät mantereen puolelle. 

Nämä porot seikkailivat tiellä jo ennen Lofootteja. 

Vessoja ei Lofoottien tienvarsien p-paikoilla ollut manner-Norjan totuttuun tapaan, joten viimeiset hetket istuimme kupla otsassa, ennenkö oli pakko pysähtyä puskapissalle. 

Saavuimme Svolvaeriin noin kuuden aikoihin illansuussa. Airbnb - majoituksemme oli loistava. Iso, kolmen makuuhuoneen huoneisto, joka sai mieltä melkein viiden tähden arvostelun.

Airbnb - majoituksemme Svolvaerissa. 

Ensimmäisenä iltana tutustuimme lähialueeseen kävellen ja piipahtaen muutamissa keskustan kaupoissa.

(Melkein) Takapihaltamme. 

Keskiviikkona 25.6.25.

Monien tuumimisten ja suunnitelmamuutosten jälkeen kohteiksi Lofooteilla lukkiutuivat Glomtiden, Henningsvaer ja Ryten.

Ensimmäisenä suuntasimme siis Glomtidenille. Tuuli todella paljon, joten nousu huipulle oli haastavaa ja lopulta tyydyimme huippua edeltävään "tasanteeseen".

Maisemat alas olivat hurjat. 

Kova tuuli kävi huipulla. 

Reitillä oli suhteellisen vähän kulkijoita, vaikkakin yksi huivipäinen (huivit kuin selviytyjistä) sakki meitä vastaan talsikin. Glomtiden on vielä vähän tuntemattomampi kohde ja sen huomasi myös puuttuvista reittimerkeistä. Onneksi joukossamme oli karttataituri!

Näitä etanoita ei olisi tehnyt mieli syödä, vaikka olisivat olleet kuinka hyvin valmistettuja. 

Majoittajamme Elisabeth vinkkasi meille Henningsvaer lumoavasta pikkukylästä. Siellä piipahdimmekin reippailumme jälkeen. 

Henningsvaer. 

Henningsvaer. 

Mietimmepä vain montako jalkapalloa on meri syönyt. 

Komeat kalliot. 

Kylä oli kertakaikkisen viehättävä. Veneet, rantatalot, pikkuputiikit! Kaikki oli kuin lastenohjelma Eliaksesta. Mielessäni näin Eliaksen kumivene Kumppiksen seikkailevan vedessä!

Tänne jäi piiloon jo reissun toinen FinStones kivi. 

Takaisin tullessamme piipahdimme Katedraalissa. Osa katseli sitä ja hautausmaata ulkoa päin, mutta minä ja yksi ystävistäni (hintaan n. 5€/lärvi) sisältä päin.

Vågan kirkko eli Svolvaerin katedraali. 

Ja kirkko sisältä. 

Ajoimme Svolvaerin keskustaan ja piipahtelimme kaupoissa. Torimyyjät ehtivät lopettaa ennenkö sinne asti ehdimme.

Illalla kävimme vielä syömässä ja maistoimme Lofootittien oman panimon olutta. 

Ruoka ei mahdottoman herkullista ollut mutta olut kyllä maistui. 

Torstaina 26.6.25.

Oli majoituksesta luopumisen päivä. Pakkasimme entistä täydemmän automme ja Ajelimme kohti Ryteniä.

Auton saimme kokopäivä parkkiin kätevästi reitin aloituspaikalle, jossa myös hyttyset meitä tervehtivät. Hinta parkille oli ja maksu suoritettiin automaattiin. 

Reitti kulki ensin lammasaitausten välissä pitkoksia pitkin ja alkoi sitten nousta vuorille. Aina kun luulimme seuraavan kukkulan olevan viimeinen, paljastukin sen takaa uusi. Oli lämmin päivä ja vettä piti muistaa juoda. Reitillä oli myös vaikeita kohtia, jotka eteenkin takaisin päin tultaessa olivat haastavia. Pelastushelikopterikin nähtiin...

Minä itse. Tämän lähemmäs jyrkännettä en mennyt. 

Maisemat ylhäältä alas Kvalvika beachille olivat upeat. Kapuaminen kannatti. 

Väkeä oli tällä reitillä paljon. 

Tarpomisen jälkeen iski meille jo nälkä. Ajoimme lähellä olevalle (Rambergstrand) rannalle ja pidimme ruokatauon siellä. Valkoinen hiekka vakuutti ettemme Suomessa olleet. Toki maisemat muutoinkin olivat kaikkea muuta kuin kotona.

Uimaan en saanut ketään houkuteltua. 

Ruuan jälkeen alkoi matkamme vieläkin pohjoisempaan, pois Lofooteilta. 

Seuraavan yön vietimme Narvikin tienvarsiparkissa teltoissa ja autossa. Oli tuulinen yö ja rekkojen melu herätti välillä, mutta huonomminkin olisi voinut nukkua.

Näissä maisemissa vietimme yön. 

Narvikin muistomerkki. 

Perjantaina 27.6.25.

Ajoimme maisemia ihaillen, välillä kuskia vaihtaen ja vessassa käyden aina Gorsabruaan asti. 

Tie muuttui melko kapeaksi, erittäin kuoppaiseksi ja lampaita oli hurjan paljon. Osalla ei ollut kiire väistää autoja ollenkaan. 

Auton jätimme toiseksi ylimmälle parkkipaikalle, josta oli juuri sopiva matka käpsytellä helppokulkuista ja melko lyhyttäkin reittiä putouksille asti. Reitti viimeiselle parkkipaikalle olisi kulkenut kapean puusillan yli. Olisi se varmasti ollut turvallisesti ylitettävissä ja moni sinne ajoikin, mutta oma sydän kiitti ettemme sitä tehneet. 

Rotko ja putous oli upeat. Korkeanpaikankammoiselle rotkon yli menevä silta oli liikaa, mutta tiukasti eteenpäin katsoen onnustuin minäkin käymään sen puolessa välissä. Kameralla yritin kuvata samalla putoukseen päin. Tuolta jotkut hurjat hyppivät benjihyppyjä. 

Tältä sillalta näki putouksen parhaiten. 

Itse rohkenin kävellä sen puoleen väliin, pitäen tiukasti kaiteesta kiinni. Hartaasti toivoin, että kamerani kuvasi muutakin kuin vain kaidetta. 

Jatkoimme matkaa Rovijoen putokselle, jota morsiushunnuksikin kutsutaan. Vesi virtasi valtavalla voimalla. Vähän huvitti kyltti, jossa kerrottiin kahlaamisen olevan kiellettyä. Ei kai kukaan tuonne kahlaamaan yrittäisi?!

Päivää oli vielä jäljellä ja ajamattomia kilometrejä. Matka siis jatkui. Saavuimme Suomeen illansuussa. Ohitimme Kilpisjärven ja Saanan ja ajoimme kohti Kaaresuvantoa ja siellä olevaa Vikkurinkosken leirintäaluetta. 

Tuolla välillä ei ollut juuri mitään. Mahtaa turusteille muodostua tuolla perusteella tyhjä kuva Suomesta. 

Vuokrasimme "ison" mökin hintaan 70€. Tuonne mahduimme kaikki, vaikka tilaa ei kyllä juurikaan ylimääräiseen ollut. Mökki oli muutoinkin nähnyt parhaimmat loistonsa (Ehkä koko alue myös. Paikalla oli lisäksemme yksi asuntoauto), mutta kyllä me siellä iltanapsumme saimme nautittua ja yön hyttysten kanssa levättyä. Hyttysiä oli nimittäin paljon!

Lauantaina 28.6.25.

Trangia ei millään olisi halunnut vettä meille keittää. Tuli sammui ainakin kolme kertaa. Maltillisesti jaksoimme kuitenkin ruokaa odottaa. 

Reittimme jatkui Levin, Rovaniemen ja Ranuan Fazerin myymälän kautta Isolle-Syötteelle, jossa saimme viettää yön ystävämme mökissä. 

Tämän kiven kohtalo oli lähteä Itävaltaan uuteen piiloon. 

Jos ajattelin lähtiessä auton olevan täysi, olin väärässä! 

Täällä kävimme uimassa. 

Pääsimme saunomaan, uimaan ja hyttysettömään mökkiin nukkumaan! 

Oli meillä toki viimeiseksi illaksi kovasti muutakin hommaa. Piti pelata peli, minkä yksi ystävistämme oli mukaan ottanut ja ulkoiluttaa kävelysauvat, jotteivät ne olleet turhaa mukana! Kaikesta kuitenkin selvittiin ja nukkumaankin päästiin hyvissä ajoin ennen aamua. 

Sunnuntaina 29.6.25.

Viimeisenä aamuna allekirjoittanutta olisi nukuttanut niin valtavasti. Kun sain pääni tyynyyn niin heräsin vasta kellon soittoon. 

Pysähdyimme enää vain tankkaamaan ja syömään (okei pieni piipahdus Kärkkäisellä sallittiin) ja sitten jo koti häämöttikin. 

Kiitos seurasta kaikille ihanaisille, erilaisille, mutta niin täydellisille naisille 🩷 Hengissä selvittiin, ystävinä säilyttiin ja nyt nautitaan myös erossa olosta, kunnes taasen elokuu koittaa ja töissä tavataan. 

P.s. Muistiin tämä: reissun bensat (yli 3000km, joista osa kilometreistä mentiin kaasulla), parkit ja majoitukset maksoivat n. 200€ (polttoaineet maksettiin 4 pekkaan, auton omistaja sai näin edes vähän vuokraa). Ruuat ja muu tuhlailu sitten vielä lisäksi.