Joulu alkaa olla takanapäin.
Meidän perhe on niin jakautunut laitaan ja toiseen, ehkä sinne välillekin, kun puhutaan joulusta.
Kaksi perheemme jäsentä viettää joulua oikeastaan kinkun takia, yksi lahjojen ja kaksi muuta tunnelman, joulun taian, lumen, perinteiden, antamisen ja saamisen ilon takia ja joulun sanoman takia. Saman katon alla sitä kuitenkin ollaan, valmistaudutaan yhdessä ja erikseen.
Jouluihmisten jouluvalmistelut alkoivat jo marraskuussa tonttutalon laitolla. Ensimmäisenä adventtina vietettiin perinteisiä perheen pikkujouluja eli leivottiin ja koristeltiin. Taasen taustalla soi "Sika", jotta kinkun syöjätkin viihtyivät :) . Pikkujoulupaketista tuli tänä vuonna pakopeli, joka osoittautui meille ihan liian vaikeaksi. Emme innostuneet siitä lainkaan.
Aaton lähestyessä kahden erittäin jouluihmisen fiilis alkoi nousta ihan kattoon, päiviä laskettiin ja lunta odotettiin. Lahjaihminen tuskaili, että josko paketit voisi jo avata hiukan ennakkoon, ehkä heti aattoaamuna, eikä vasta myöhemmin ja normaaliin elämään voisi heti sitten palata. Kinkkuihmiset taasen lämmittivät leiviuunia ja terottelivat puukkojaan.
Aattona pienin jouluihminen heräsi ja huusi jo huoneensa ovelta aaton olevan NYT! Lahja ihminen heräsi huoneestaan huokaisten, että olisipa jo ilta. Nuorin jouluihminen katsoi ikkunasta ulos ja näki satavan lunta. Voi sitä riemua. Lahjaihminen huokaili, että voi ei sataa vielä luntakin. Kinkkuihmiset kuorruttivat kinkkuaan ja kaivoivat sinappia kaapista.
Aatto sujui niin perinteisesti, kuin se tänä vuonna pystyi mennä. Aamusauna, jouluruoka, paketit ja kahvit. Sitten löhöilyä ja telkkua. Osa vetäytyi koloihinsa, osa pysyi seurassa. Aattoillan hartaus jäi tänä vuonna kokematta. Perheemme joulupukin ja -tontun perinteikkäät keikat supistuivat yhteen tervehdykseen. Illalla kuuntelimme tovin raskasta joulua tv:stä, jouluihmiset ihailivat tunnelmaa, lahjaihminen lahjojaan ja kinkkuihmiset kinkkuaan. Aikuiset nukahtivat jo hyvästi ennen muita.
Onnellinen tästä kaikesta. Siitä että olemme erilaisia, uskallamme olla! Emme vie pois toisen iloa, nautimme joulusta, jokainen omalla tavallaan. Jonain päivänä jokainen näistä pienistä ihmisistämme viettää jouluaan ihan omilla ehdoillaan, toivottavasti poimien jotain lapsuudestaankin mukaansa, tykkäsi siitä nyt tai ei. Joulurauhaa kaikille vielä näin Tapaninpäivänäkin.
