Nyt siis seuraa tämän vuoden matkakertomuksemme Latvia-Liettua.
Starttasimme matkaan torstaina aamulla 2.7.2020. Lupasin ajaa, kun yllätys yllätys, isännän piti tehdä vielä vähän töitä..
Matkalla pysähdyimme tuttuihin paikkoihin Parkanon Shell ja Janakkalan Linnatuuli. Jälkimmäisestä ostimme Hesen ateriat mukaan, vaikka toki meillä eväitäkin oli. Sen verran pitää nuukailla, kun tiedossa oli laivan ruokien hinnat..
Saavuimme Siljan satamaan (Helsinkiin Olympiarantaan) kahden maissa. Laiva lähti neljältä, joten olimme ajoissa. Aurinko paistoi ihanasti. Oli tulossa hyvä merisää.
Saimme auton kunnialla ruumaan ja suuntasimme hyttiämme kohti. Se olikin tällä kertaa myös vähän astetta parempi, promenade luokan hytti ja sijaitsi kerroksessa nro 11. Toki ikkuna oli sisälle päin, ei merelle. Yleensä majoitumme halvimmassa mahdollisessa hytissä. Tästä kyydityksestä jouduimme pulittamaan liki 600€. Pienemmällä autolla summa olisi ollut vähän edullisempi.
Kävimme kannella, taxfeessä ja kiertelimme Serenaden kaupat. Koronan aiheuttaneet alet olivat hyvät. Karkit -25% ja suurin osa vaatteista -30%.
Ja koska taasen tuli korona mainittua, vähän lisää siitäkin. Laivalla kuulutettiin tasaiseen tahtiin ohjeita turvallisuuteen ja hygieniaan. Niitä pystyivät nokkelimmat lukemaankin mm. hissien oven suusta. Lisäksi käsidesit olivat käytössä. Enää ei vaadittu muuta kuin taitoa ihmisille osata noudattaa ohjeistusta. Osa osasi, usea ei, mutta väkeä ei onneksi ruuhkaksi asti ollut.
 |
| Lupasimme olla tuomatta Coronaa Suomeen ja sen lupauksen pidimme. |
Saavuimme Riikaan perjantaina puolituntia etuajassa eli klo 10:30. Sehän sopi hyvin!
Ajoimme tutun kaupungin ohi kohti majoituspaikkaamme. Ensimmäiset kolme yötä vietimme Dodo hotel nimisessä paikassa, hintaan 120€ . Heti sisäänkirjautuessa meiltä kaikilta mitattiin lämpö otsasta. Iso plussa tälle toimenpiteelle. Tuli turvallinen fiilis. Terveys kiinnosti sielläkin. Respan työntekijä palveli pleksin takaa.
Saimme kaksi huonetta kolmannesta kerroksesta, vastapäätä toisiaan. Molemmissa leveät parisängyt, ikkunan vieressä pöytä ja suihku/wc. Lapset majoittuvat toiseen ja me aikuiset toiseen huoneeseen. Hotelli oli siisti ja hyvä. Vähän sivussa, pari kilometriä vanhasta kaupungista. Auton jätimme hotellin viereen kadunvarsiparkkiin, vaikka olisi hotellilla ollut oma aidattu parkkipaikkansakin. Koimme paikan turvalliseksi.
Suuntasimme ekana päivänä kaksikin kertaa vanhaan kaupunkiin. Toisena päivänä kerran, mutta olimmekin siellä koko päivän ja kolmantena päivänä taasen parikin kertaa. Hyvin tuli siis kilometrejä ja mainittakoot, että kuljimme siis kävellen niin kuin yleensä aina. Taksit eivät ole meidän juttu. Kävellessä näkee enemmän!
Näiden kolmen päivän aikana tuli syötyä hyvin. Koimme mm. Lidon, jossa saa hyvinkin Latvialaista ruokaa ja ihan kivalla tavalla. Mieleen tuli Ikean -tyyli. Tarjottimelle kasattiin haluamat ruuat, osa pyytämällä tiskiltä ja osa valittiin valmiiksi annostelluista "purkeista". Tämä oli myös suhteellisen halpa paikka ja ruoka oli hyvää. Tuolla mitattiin sisääntulijoilta niinkään lämpö. Syötiin ihan kunnolla reilun 40€:n hintaan (5hlö).
Toiset mahtavat ruokaelämykset hankimme kauppahallista. Nakkipiiloja sekä pitzaa. Ei hajuakaan, mitä oikeat nimet olivat, mutta niiltä ne näyttivät. Maku oli taivaallinen!
Vanhakaupunki kukoisti kauniina. Kiertelimme kauppoja ja katuja nähden mm. Mustapäiden talon, Vapauden muistomerkin, lukuisia kirkkoja, linnan, puistoja sekä tottakai ystävyyskaupungin (Saksan Bremenin) Riiaan lajoittaman "Bremenin soittoniekat" -patsaan. Sen henkilön joka koskettaa noita eläinhahmoja uskotaan saavan hyvää onnea elämäänsä. Eihän tätä voinut jättää väliin! Toki ihan ylimpiin, minä en yltänyt eikä isäntä minua nostanut.. tulikohan nyt onnea vai ei?!
Nuorimmaisen toive jo edellisreissulla oli päästä jonkin rakennuksen yläilmoihin katsomaan maisemia. Nyt viimein tämä toteutui. Kiipesimme (hissi kuljetti suurimman matkan) ilmeisesti yliopiston (olikohan luonnontieteiden rakennus) näköalapaikalle. Aikuiselta tänne maksoi 6€, lapset pääsivät ilmaiseksi. Näkymät olivat kyllä mahtavat. Kauppahallit eli entiset Zeppelin ilmalaiva -hallit erottuivat selkeästi.
Turvaväleistä, käsihygieniasta sekä maskeista muistutettiin useissa paikoissa, kyltein, tarroin ja teippauksin. Maskit olivat julkisissa kulkuvälineissä pakolliset. Turvavälit toteutuivat suht hyvin kaikkialla muualla paitsi torilla.
Nopeaa meni ensimmäiset kolme päivää ja oli aika vaihtaa maisemia Liettuan Vilnaan. Sinne lähdimmekin hieman ristiriitaisin fiiliksin. Kaunasista kun ei edellis kerralla jäänyt niin mukava fiilis. Toki se johtui pitkälti kehnosta motellista. Ehkäpä juuri siitä johtuen meillä oli nyt tasokas majoitus Radisson Blue. Kaksi yötä viidelle hintaan 120€ sisältäen aamupalat. Toki saunaosastokin olisi ollut käytettävissä, mutta me emme siellä käyneet.
Matkaa oli noin 290 kilometriä. Teiden varsilla meitä tervehti tuttu näky haikaroita. Niitä oli kiva bongailla. Lähestyessämme Vilnaa, satoi vettä kunnolla, mutta paikan päällä olikin jo taas aurinkoista.
Saimme auton parkkiin hotellin alle hintaan 15€/vrk. Itse huoneemme sijaitsi todellakin tasokkaassa hotellissa ja 19.kerroksessa. maisemat olivat huimat. Korkeanpaikan kammoisena minulla oli tässä vähän purtavaa. Mielestäni tunsin kuinka talo heilui, vaikka insinööri mieheni vakuuttikin, ettei ihminen voi sitä tämän kokoisessa rakennuksessa tuntea..
Juniorisviitti käsitti ison huoneen, jossa oli levitettävä sohva, parisänky, lisävuode sekä muina kalusteina nojatuoli ja pöytäryhmä. Wc erikseen pesutilojen lisänä. Pesutiloissa tuplalavuaarit, kylpyamme ja erillinen suihku.
Tuolla kelpasi todellakin olla. Liettua aikoi voittaa meidät puolelleen.
Saapumispäivänämme maanantaina 6.7 oli Liettuassa Statehood day, joka tarkoitti paikallisille vapaapäivää. Liput liehuvat kaikkialla ja paikallisia oli paljon liikeellä. Neris -joen varrella oli koko illan musiikkitarjontaa ja se heijastettiin isoille skreeneille, jotta näkyi kauemmaskin. Näimme presidentin linnan pihassa lukuisia autoja, joissa liehuivat eri maiden liput. Mukana myös Suomi. Yhden autosaattueenkin bongasimme. Muu liikenne oli seis.
Osa liikkeistä ja ravintoloista oli kiinni, mutta turistien näkökulmasta katsottuna tarjontaa oli silti.
Kävelimme täälläkin paljon, vaikka nyt majoituksemme olikin ihan keskustassa. Kävimme vanhan linnoituksen tornissa, useissa eri kirkoissa, joista erikseen voisi mainita Pyhän Annen kirkon sekä tuomiokirkon ja koko katedraalin aukean. Tuon aukean laidalla sijaitsee palatsi, jossa aikanaan Suomen herttua Juhana avioitui Katarina Jagellonican (Puolan kuninkaan tytär) kanssa. Pariskunta asettui asumaan Turun linnaan.
Nähtävää oli paljon. Osaa tyydyimme ihailemaan ulkopuolelta (Gates of Dawn eli kaupungin portti. Tämä on pyhiinvaellus kohde. Portin kappelissa on Neitsyt Marian ikoni) ja osaa melko kaukaakin (Kolmen ristin kukkula, joka on perustettu seitsemän marttyyrikuoleman kokeneen munkin muistoksi. Tarinan todenperää ei ole voitu vahvistaa).
Söimme taasen hyvin. Ehkä parhaiten jäi mieleen paikallinen ruoka, jota nautimme kirkkoaukean laidalla. Kyseessä oli perunapannari, jossa oli pekonia ja hapankermaa päällä. Nami!
Katuja kuljeskellessamme saavuimme kaupunginosaan nimeltä Uzupis. Tämä oli nykyisin boheemia taiteilijoiden aluetta. Alue on leikkisästi julistautunut itsenäiseksi. Se omaa oman piispan, presidentin ja kansallislaulun! Kadunvarrella oli luettavissa perustuslaki (Suomeksikin) ja alueella jopa vietetään aprillipäivän aikaan itsenäisyyden juhlaa. Ennen muinoin alue on ollut köyhimpien asuttamaa, mutta nyttemmin varakkaammat ovat myös sinne tiensä löytäneet. Tämä kaikki selvisi meille vasta jälkikäteen, kun lähdin näkemäämme selvittelemään.
Keskiviikkona 8.7., oli aika jättää Vilna ja Liettua. Tänne palasimme ehkä vielä. Hyvä että annoimme Liettualle tämän mahdollisuuden.
Mainittakoot vielä Radissonin aamupala. Se oli lähes täydellinen. Vaikka ja mitä oli tarjolla. Itselle tärkeimmät (kasvisten lisäksi) croissantit sekä pekoni ja cappuccino olivat täydellisiä. Ja maisemat Sky Bar -kerroksesta 22, taasen henkeä salpaavat.
Hygieniasta huolehdittiin Liettuassa käsidesein sekä osassa paikoin maskein. Hotellissa henkilökunnalla oli maskit naamalla aamiaisella ja esim. respassa palvelivat pleksin takaa.
Ajelimme siis takaisin Latviaan keskiviikkona 8.7. Matkan reitti oli kuitenkin vähän eri, kuin Vilnaan tultaessa. Halusimme nähdä paikan nimeltä Siauliai. Tai oikeastaan tuon paikan Ristien mäen/ristikukkulan. Törmäsin tähän ennen reissua nettiä selaillessani.
Tuo paikka on alkanut rakentua jo 1860-luvulla. Ihmiset ovat käyneet siellä hiljetymässä, kiittämässä ja suremassakin. Kävijä on tuonut tullessaan sinne merkiksi ristin. Ison tai pienen. Toivon ja rakkauden näkökulma on ehkä se ristien yhdistävä ajatus, vaikka paikan varsinaista alkuperää voidaan vain arvella. Tarinoiden mukaan paikalla uskotaan olevan voimaa. Näistä tarinoita on ilmeisesti useitakin. Paikka on tuhottu aikanaan useampaakin kertaan, mutta 1980 luvun jälkeen alue on ryöpsähtänyt uuteen nousuun. Kun Paavi Johannes Paavali II vieraili siellä vuonna 1993, on ulkomaalaiset pyhiinvaeltajat löytäneet tiensä tuonne yhä paremmin. Alunperin ja vieläkään varsinaisesti, paikka ole uskonnollinen alue. Vaikuttava joka tapauksessa tuo oli. Ristien lomitse kulki polkuja sinne tänne ja kaikkialla oli ristejä ja paljon! Netistä löytyy tästä paljon kirjoituksia, jos haluatte lukea lisää.
Matkamme jatkui Jurmalaan. Majoituksemme seuraaviksi päiviksi oli Hotelli nimeltä Bella Jurmala. Tällä kertaa se tarkoitti huoneistoa ja maksoi kahdesta yöstä 120€. Erillinen makkari, jossa sänky ja parivuode, olohuone-keittiö -yhdistelmä, vuodesohvalla sekä parveke. Huoneistomme oli tällä kertaa alimmassa kerroksessa. Lattiat olivat kauttaaltaan laattaa ja kylmät. Ilmastointia ei tainnut olla. Muuten olimme tyytyväisiä. Rakennukset olivat selkeästi uusia. Hotelli sijaitsi noin viisi kilometriä keskustasta. Ekana päivänä kävelimme syömään kaupungin laidalle, mutta muuten kuljimme tuolla autolla.
Tämän pysähdyksen tarkoitus oli olla rentoutus. Nukkua myöhempään ja oleskella. Ei niinkään kierrellä esim. kirkkoja, joista ainakin lapset olivat taasen saaneet yliannostuksen.
Torstaina suuntasimme rantsuun. Auton saimme heti parkkiin (koko päivä 2€) ostoskadun Jomas Iela -viereen. Edelliskesänä parkkipaikkaa ei löytynyt, joten jätimme silloin rannan väliin.
Levitimme tavaramme, isäntä alkoi lukea kirjaa ja tytöt juoksivat pitkin biitsiä, kun taivaalle alkoi kerääntyä synkkiä pilviä melkein kuin tyhjästä. Tuuli alkoi viuhua ja meidän oli kerättävä kamamme pois ja lähdettävä. Päästyämme autoon oli myräkkä jo ohi.. päätimme kiertää katua ensin hetken, syödä jäätelöt (en minä), juoda oluet (kyllä minäkin) ja mennä takaisin rantaan. Tuolle kerralla se onnistuikin hyvin. Tytöt jopa uivat tuolla Riianlahdessa.
Jurmalasta parhaiten mieleen jäi puuteri hiekka sekä loistavat perunat!
Perjantaina 10.7 automme starttasi kohti Ainazin superalkoa. Se oli ainakin vanhimman lapsemme yksi odotetuimmista asioista. Limsaa pullo tolkulla. Mukaan siis ostettiin hirmu määrä Coca Colaa sekä Pepsiä. Ja toki myös muutakin esim. Vinho Verdeä ja Riga Black Balsamia. Ostimme myös alkoholitonta olutta. Se kun oli tuolla paljon halvempaa ja isäntä juo sitä usein saunajuomana.
Saavuimme Riikaan sokkona. Päätimme valita viimeisen yön majoituksen vasta siellä. Päädyimme samaan tuttuun ja halpaan Dodo -hotelliin. Yö maksoi sen 40€ ja tällä kertaa kyseessä oli perhehuone. Käsitti pesuhuoneen lisäksi kerrossängyn, pöydän ja parisängyn.
Aamulla luovutimme huoneen ja lähdimme aamupalalle keskustaan. Tarkoitus oli muutenkin pyöriä viimeinen päivä kaupungilla. Oli kaunis päivä. Auton veimme ihan keskustaan samaan parkkiin mihin vuosi sittenkin. Neljä tuntia parkkia maksoi 12€.
Laivamme kohti Suomea lähti lauantaina klo 16:30. Tällä kertaa hyttimme sijaitsi kannella 10. Seurasimme lähtöä kannelta käsin. Kaiken kaikkiaan kilometrejä kertyi 1721km. Täytyy sanoa, että tämä loma rentoutti. Sopivasti puuhaa, lepoa ja nähtävää. Vähän tuo isäntä teki töitä samalla, mutta eipä päässyt töihin fyysisesti lähtemään.
Automatkaillessa näkee kyllä enemmän ja mahtavuutta on se, kun saa itse päättää mihin menee ja milloin. Toki kuskia käy välillä sääliksi, minä kun en isoissa kaupungeissa mielelläni aja.
Nyt on aika kiittää ja aloittaa seuraavan loman suunnittelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti