Joitain vuosia sitten kuulin eräältä perheen äidiltä jotain suurenmoista. Heillä vietettiin joka vuosi ensimmäisenä adventtina oman perheen pikkujoulua. En enää muista mitä heillä siihen kuului, mutta tuon kuultuani aloin jo suunnitella miten tämä meillä toteutuisi.
Perheen yhdessäolo on arjessa kortilla, sen olen jo useasti todennut. Meille perheen pikkujoulu siis tuli tarkoittamaan ensisijaisesti tuota.
Aluksi pikkujoulun sijoittuminen ensimmäiseen adventtiin, toi suunnattomasti haastetta, koska olin usein töissä tuona päivänä ja tyttären harkat olivat ennen sunnuntaisin. Riittävän yksinkertaisella ohjelmalla, homma saatiin onneksi onnistumaan.
Torttujen ja piparien leipominen, usein myös piparkakkutalon teko ja koristelu ovat kuuluneet päivään. Taustalla ovat soineet joululaulut. Laulujen valinta on ollut isännän valtakuntaa ja valituksi on tullut välillä hyvinkin raskasta sellaista, mutta ensimmäinen kappale on kuitenkin aina ollut Juicen "Sika". Tämä saa kaikilla tunnelman nousemaan!
Kotimme on tullut tuolloin laitettua joulun valoihin, koristeet on saatu laitettua ja uusimpana (viime vuoden villityksenä) on pianon päälle tupsahtanut tonttutalo. Tontun postilaatikkoon oli ilmestynyt kirje, jossa kerrottiin, että kodissamme tapahtuukin jänniä asioita tänä jouluna! Tonttu on mm. vienyt pipareita tupaansa, alkanut kutoa jotain ja hiippaillut piparitalon pihamaalla!
Päivän aikana lapset ovat saaneet etsiä piilosta vihjeen tms. perusteella adventtilahjan. Viime vuosina lahja on muotoutunut dvd:ksi, jotta se on edes vähän jokaisen mieleen ja taannut taas sitä yhteistä aikaa. Paras tähän astisista lahjoista on ollut 'The joulukalenteri', mutta se ei perustu minun mielipiteeseni. Tämä tuli hommattua alun perin siltä pohjalta, että isäntä, joka ei millään muotoa ole jouluihminen, saisi päivään muutakin mielestä kuin tuo musiikki. Siitähän tulikin sitten muiden suosikki.. onpa sitä katseltu jo tällekin vuodelle.
Tänä jouluna vietimme myös yhden lauantain mummolassa veljieni ja lasteni serkkujen kanssa. Se oli paras lahja vanhemmilleni. Kaikki koolla yhdessä. Kuusi koristeltiin ja osa lahjoista jaettiin sekä syötiin hyvin. Tulisikohan tuosta perinne?
Lapsuudessa en ole kokenut meillä olevan juurikaan jouluun liittyviä perinteitä. Näin aikuisena asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että kyllä niitä sittenkin oli.
Leivottiin ja koristeltiin. Oli joulukalenterit, joidenka suklaat veljeni usein söivät heti. Minä säästin omani aattoon asti.
Joulu siivot tehtiin yhdessä äidin kanssa. Niihin toki miesväki osallistui heikommin. Olohuoneeseen tuotiin karvainen valkoinen matto ja käytäville punaiset pitkät matot.
Joitain jouluja vietimme serkkujen kanssa mummolassa. Muistikuva minulla olisi myös yhdestä joulusta mökillä, mutta tämä saattaa olla virheellinenkin muisto. Mökki joulusta mieleeni on piirtynyt kuva siitä kuinka tuskailen, kun ei mökillä ole koristeita ja niitä itse yritin väsätä. Mahtoi olla untakin koko tuo joulu. Yksi joulun alus on vietetty autossa, isän tehdessä töitä yömyöhään meidän ollessa matkalla enon perheen luo.. sukulaiset ovat siis usein liittyneet jouluumme!
Kotijouluina aattoaamuna sisään kannettiin viimein (tätä tuli aikamme rankutettua) isän "metsänhoidollisesta näkökulmasta" kaatama kuusi. Me lapset hoidimme koristelun ja vuosien kuluessa veljeni jättivät tehtävän kokonaan minulle. Tähden laittoi paikalleen kuitenkin aina isä.
Aattoaamuun kuului myös sauna ja ruokailu. Tämän jälkeen odotettiin ja odotettiin, milloin lahjat avattiin. Ja nehän avattiin aina todella myöhään! Pukki ei tainnut kotijouluinamme käydä.
Toki yksi poikkeus muistuu mieleeni. Ollessani aikuinen vierailin jouluna vanhempieni luona. Yhtäkkiä ovesta marssi sisään Joulupukki ja antoi minulle, perheen nuorimmalle paketin ja paineli ulos samaa reittiä kuin oli tullutkin. Tästä riitti puhuttavaa seuraaviksi vuosiksi. Kukaan kun ei pukkia tunnistanut. Melkein aloin uskoa Joulupukkiin uudestaan! Vasta vuosien jälkeen ystäväni tunnusti hänen isänsä olleen 'jekun' takana.
Aikuisuuden kynnyksellä, tuli eräätkin aattojen iltapäivät vietettyä veljen kanssa Shellillä kahvia juoden ja hedelmäpelejä pelaten. Se oli ajan kulutusta se. Illan odotusta.
Lasten ollessa pienempiä kävimme joulun seutuna mummoloissa, vuoro vuosina.
Nykyään olemme viettäneet joulut omassa kodissa. Vanhempani ja vanhin veljeni ovat tulleet meille saunomaan ja syömään. Kutsu on toki ollut kaikille läheisille.
Vuosia isä toi meille kuusen, mutta jossain vaiheessa päätimme alkaa hankkia kuusen itse. Taisi johtua isän heikentyvästä kunnosta tai siitä, että viimeisin kuusi piti köyttää ikkunan väliin narulla, jotta se pysyi pystyssä.. se on sitä metsän hoitoa ja onhan se kuulemma tilaa säästävämpi, jos oksat eivät joka puolelta ole yhtä tuuheat.
Kuusen latvatähden kiinnittää meilläkin isäntä ♥️
Lahjat jaetaan jo päivällä, niin ehtivät niillä vähän aattona touhutakin. Lasten ollessa pienempiä, meillä kävi aivan huippu Joulupukki. Tuon pukin lapset ja mekin muistamme aina. Hulvattoman hauska! Viimeksi tavatessamme pukki aikoi opetella päällä pyörimistä sekä ruotsin puhumista. Aina välillä nuorin lapsi miettii vieläkö pukki tulisi taitojaan esittelemään.. viime vuosiin ei pukkia ole näkynyt, vaikka nuorin sitä kyllä edelleen odottaa.
Aattoilta pitää sisällään haudoilla käynnin ja aattoillan hartauden kirkossa. Isäntä katsoo sillä välin "Raskasta joulua" -konsertin.
Toisten isovanhempien kanssa tulee usein nähtyä välipäivinä, joskus meillä, joskus heillä ja useamman päivän ajan. He kun asuvat kauempana.
Meillä on siis perinteitä, jotka juontavat juurensa lapsuuteeni, mutta löytyy uusiakin perinteitä ja paljon muuttuviakin tapoja. Pääasia on, että on löytynyt ne hyvät tavat toimia ja olla ja saada viettää aikaa rakkaiden kanssa. Jotkut asiat on hyvä säilyttää, mutta jääköön tässäkin tilaa muutoksille.
Hyvää joulua!
